Taas on viikko vierähtänyt perjantaihin. Jestas kuinka aika kuluu! Tasan 3 viikkoa ja ollaan jo jouluaatossa ja päiväkin alkaa pidentyä ja ja ja...

Maanantaina pakkanen puraisi sen verran kirpakasti, että oli pakko perua illan aksatreenit  Käytössä oleva maneesi on kuitenkin kylmä ja vaikka tuulelta suojaakin, niin ei ole enää turvallista urheilla -17 asteen pakkasessa. Siinä on mahdoton pitää koiransa ja itsensä lämpimänä eikä tuo taida hengityksellekään kovin terveellistä olla. Nooh ensi maanantaina jälleen uusi yritys
 
Tiistaina olikin kiiruinen päivä. Töiden jälkeen lähdettiin jälleen tiistaiperinteen mukaisesti Hunnarille lenkille Loten ja perhosten kanssa. Pakkasta oli enää -12 ja metsän suojassa se ei tuntunut missään. Puiden välistä saatiin ihailla komeaakin komeampaa taivaanrannan purppuranpunaiseksi värjännyttä auringonlaskua. Niiiiiiin kaunista  Kiitos Lotte ja perhoset! Ensi tiistaina taas
 
Illalla oli Pussikoirien järjestämä luento, jossa luennoimassa oli eläinfysioterapeutti Kirsi Karhumäki 2,5 tunnin aikana saatiin roppakaupalla ohjeita ja vinkkejä oman koiran kunnon kasvattamiseen ja ylläpitämiseen sekä iso liuta kivoja jumppa- ja venyttelyohjeita. Aika meni hujauksessa ja lisääkin olisi voinut toisen mokoman ainakin kuunnella. Kiitos Ullalle luennon järjestämisestä
 
Keskiviikkona oli ihanainen vapaailta. Tehtiin poikien kanssa pitkähkö lenkki kotinurkissa ja sen perään vähän treenattiin pihalla. Hyvin sujuu Jackylta pujottelu lumihangesta törröttävillä aksakepeillä hämärtyvässä illassa  Pallo pentele vaan meinasi hukkua lumeen  Eilen käytiin Jackyn kanssa keräämässä kunnon annos adrenaliinia  Siis nimen omaan positiivisessa mielessä. Olipas mahtava fiilis illalla
 
Tänään mentiin piiiiiitkästä aikaa äitin kanssa lenkille Elonkiertoon. Kun ei ollut koirakavereita kenen kanssa juosta, niin juoksutettiin Jackya meidän välillä loivaa lumista rinnettä ees-taas. Että tuo karhunpoika oli onnessaan, kun sai vaan juosta ja juosta  Ricokin toki oli mielissään, kun sai namin aina, kun jäi kiltisti odottamaan eikä lähtenyt itse rynnimään Jackyn perään  Tai siis niiden parin kerran jälkeen, kun pääsi karkaamaan...Kyllä tuo alkaa olla jo hiukan turhan rankkaa treeniä 12-vuotiaalle, lonkkavikaiselle koiralle, vaikka mieli moiseen vielä vetäisikin...
 
Ihana 3 päivän viikonloppu edessä