Lauantaina meillä juhlittiin Jackya. TVA-tittelin varmistuttua elokuussa päätin, että Jacky on niiiiiiin juhlansa ansainnut ja nyt oli niiden aika samalla pikkujoulujen merkeissä. Iltapäivällä jo Anja tuli tyttöjen kanssa ja mentiin Hunnarille lenkille. Meillä laitettiin aluksi muut koirat portin taakse ja Jacky sai itse vastaanottaa vieraansa. Ihan kuin se olisi tiennyt. Niin tärkeänä oli karhu. Palloa sai pelata koko illan, kun joku vaan palloa heitteli. Me ihmiset herkuteltiin näin hienon, Jenna Toivosen käsialaa olevan, kakun kanssa.

Jacky sai myös yhden ihan erityisen vieraan, kun 11-vuotias Pirre-äiti saapui poikaansa onnittelemaan.  Kuviakin räpsittiin, mutta laatu on erinomaisen huono, kun sisällä kännykällä räpsin. Kivoja muistoja kuitenkin. Kuvassa näkyy harvinaisen hyvin myös se, kuinka paljon äitinsä näköinen Jacky onkaan. Ja pitihän sitten myös sukukuva räpsästä Pirrestä kahden lapsensa ja kahden lapsenlapsensa kanssa. Täytyy koittaa sovittaa aikataulut, jos jossakin vaiheessa saataisiin vastaavia kuvia ulkona paremmassa valossa.

Sunnuntaina suuntana Turku ja Lentsun kurssikerta  5/5. Tällä kertaa pakkasin molemmat pojat autoon ja lähdettiin Samin kanssa matkaan. Ensin harjoiteltiin takapalkkaa, joka oli Mickylle toooosi vaikea. Ei millään malttanut jättää vaan haki lelun aina suoraan mukaansa. Tarvii tätä jatkaa apparin kanssa. Sitten tehtiin tunnaria. Micky oli vähän epävarma, kun tämä oli vasta toinen kerta mattopohjalla. Haisteli kuitenkin ihan älyttömän hyvin ja lähti tuomaan. Tässä tuli Lentsu kanssa vähän ajatuseroja, mutta ei, en vaan osaa olla huolissani, koska mun silmin tunnari on koiralle haistelutehtävä ja vauhti ym tehdään vasta sen jälkeen. Micky haistelee ihan älyttömän hyvin ja tarkasti, joten varmuutta ja sitä kautta myös vauhtia nyt vaan rakentamaan toistojen kautta. Mä päädyin jo Jackyn kanssa siihen, että mieluummin menetän pari pistettä siitä, että koira menee ja tulee kapuloille ravilla, mutta tuo oikean kuin se, että menee sata lasissa, sählää ja tuo usein väärän. Voi olla, että joudun tällä metodilla jossakin vaiheessa myöntämään olevani väärässä, mutta vielä ei ole sen aika, koska suunta on niiiiiin oikea mun mielestä.

Tästä jatkettiin Ikeaan ja Myllyyn shoppailun ja syömisen merkeissä. Ja nyt mulla on peili. Se on oikeastaan vielä parempi kuin kuvan perusteella oletin. Pointtina siis se, että kun paljon treenaan yksin, niin peilin kautta näen koiran asennon ”kenottamatta”, joka on mulle ihan perisynti. Peili on riittävän tukeva pysymään pystyssä ja riittävän kevyt siirtää paikasta toiseen ja näin sen saa myös ulos.

Hetken aikaa ehdin olla kotona ja sitten jo suuntasinkin hallille kisamaiseen treeniin. Micky oli selvästi väsynyt viikonlopun aktiviteeteista ja vähän ”laama” sen takia, mutta ei annettu sen häiritä. Meidän ekaan settiin kuului kehääntulotarkastus, riviin asettuminen, luoksepäästävyys ja palkka paikallaolon maahan-käskystä. Toisessa setissä tehtiin seuraamista, liikkeestä maahanmeno käsiavulla, luoksetulo stopilla ja nouto, jossa paluusta palkka. Muuten ihan ok, mutta paikallaolon aluksi ei meinannut tulla sivulle, kun hokasi laidalla olevat koirat. Jäi selvästi niihin kiinni ja tuli ravilla sivuilleen vilkuillen. Teki hyvän stopin, mutta hämääntyi, kun ei saanut palkkaa ja stoppasi vielä uudestaan ennen perusasentoon tuloa. Porukkaa oli sen verran vähän, että otettiin myös ruudun pongaus, koska se oli vähän hämärässä kohdassa ja hankala hahmottaa. Hyvin Micky sen löysi kuitenkin. Jacky pääsi sitten myös tekemään. Keuli aika pahasti, kun oli niin täpinöissään, mutta oli HILJAA! Löysi myös ruudun, vaikka ei merkkiä meinannutkaan malttaa ottaa. Vitsi sen kanssa treenaaminen on nyt jotenkin kivempaa kuin ikinä ja aina se kuitenkin kivaa on ollut.

Viime viikon maanantaina kuin myös tänään oltiin taas paimentamassakin. Mä olen kyllä siitä touhusta enemmän kuin innoissani ja pojat myös. Välillä on tehty tosi hankalaankin tekniikkatreeniä (siis hankalaa varsinkin ohjaajalle…) mutta hyvin ollaan selvitty. Tosi monipuolisesti ollaan treenattu kyllä ja joka kerta on joku teema, mitä tehdään. Tykkään!

Viime torstaina kävin nautiskelemassa sellaisesta ylellisyydestä kuin jalkahoito. Sain talvella synttärilahjaksi lahjakortin Forssan ammatti-instituutin FAI-Beautyn kauneushoitolaan. Olipas nautinnollinen parituntinen. Ehkä sitä voisi jaloistaankin vähän parempaa huolta pitää ja hoitaa niitä itsekin vähän enemmän kuin pelkästään leikata kynnet...

Niin joo ja keskiviikkona olin kuuntelemassa täällä Forssassa Acanan & Orijen ruokien esittelyä. Lähinnä oli pointtina saada ideoita Mickyn siirtämiseksi myös Acanan syöjäksi. Nyt kokeilen yhden ”väliruoan” kanssa, josko sen jälkeen päästäisiin samaan proteiinipitoiseen Grasslandsiin, jota Jackykin syö. Olen ollut kovasti tyytyväinen tuohon Acanan ruokaan kyllä ja siksi haluaisin myös Mickyn sille siirtää. Noh katotaan kuin käy ja jos ei onnistu, niin jatkakoon Micky sitten Brit Caren syömistä. Saahan ne joka tapauksessa puuroa ja lihaa nappulan lisänä.