Tää päivä on menny jokseenkin harakoille. Kauheen laiska olo ollut koko päivän. Kotihommia sain sen aamusella tehtyä jonniin verran. Iltapäivällä lähdin poikien kanssa lenkille Sortohaan maisemiin, missä Ricon kanssa lenkkeiltiin liki päivittäin silloin, kun vielä Pekolanraitilla asuttiin. Jännä homma, miten Rico edelleen on siellä ihan tohkeissaan ja kiipee kaikki kivet ja kannot, mitkä pikkupoikanakin

 

Jätin auton parkkiin S-Marketin pihalle ja otin poikien kanssa pienet tokotreenit lenkin jälkeen. Olis nekin saanut jäädä ottamatta... Nimittäin liki mikään ei onnistunut tänään  Rico teki ensin. Seuraaminen noin metrin päässä ja käännökset mitä sattuu, idarin asennoista oli maahanmeno hukkunut kokonaan, mutta ääntä löytyi sitäkin enemmän ja haukkui ihan liikaa.

 

Nickyn kanssa ensin pari ruutua. Täydeltä matkalta ja hahmotti nyt kyllä hyvin, mutta koitti kiertää vasemman kautta koko ajan. Nyt oli siis hukkunut suoraan edestä ruutuun meno täysin  Tätä tässä nyt mietin ja se johtunee siitä, että pitkästä aikaa olen taas käyttänyt namikuppia suorapalkkana ja kuppi lienee liian kaukana ruudin takana. Jotenkin Nicky kaiketi meinaa, että kupille kuuluu kiertää… Tai jotain… Nooh löyty se etureunakin pienen etsimisen jälkeen. Kerran otettiin ruutu ilman kuppia kokonaisena liikkeenä stoppeineen kaikkineen ja se oli hyvä, vaikka maahanmeno vaatikin pari käskyä. Liikkeestä istuminen oli kai ainoa, mikä tänään oli oikeesti HIENO ja onnistui heti.

 

Tunnari oli nyt joka toisella tunnari ja joka toisella tunari. Tää on kans aika mysteeri, miks se hukkuu niin usein. Jotenkin Nicky vaan on edelleen epävarma sen suhteen ja silloin kun tuo väärän, niin ei edes haistele, vaan nappaa jonkun. Aina jos haistelee, niin oma tulee takuuvarmasti. Täs on kait taas funtsinnan paikka… Tähän lopetin koko treenit, kun alko itellä jo vähän sapettaa

 

Jonkun aikaa olen tässä ehtinyt pohtia syitä, miksi kaik meni niin kuin meni… On kai tarpeen kurkata peiliin, koska jos ei kumpikaan koirista onnistu niin kuin yleensä, niin ohjaaja se kait on syyllinen. Tai ainahan se on, mutta… Taisi olla edelleen liian laiska olo, lenkki ennen treeniä ei ollut toimiva juttu ja ilmeisesti pojat ovat vieläkin vähän väsyneitä eilisestä, koska molemmat menivät kotona nukkumaan, kun tultiin. 

 

Nyt me lähdetään Räynyntielle syömään kakkua ja tokoa ei tänään enää mietitä. Huomenna on päivä uus ja alkaa taas myös aksatreenit