Lauantaina oli raitisilmamyrkytyksen paikka. Aamupäivällä ajelin poikien kanssa Renkoon, jossa tehtiin Anjan sekä poikien siskolikkojen & Mickyn äipän kanssa ihana lenkki lumisessa metsässä. Rengossa oli lunta oikein aika paljon enemmän kuin Forssassa. Koirat nautti, mutta niin me ihmisetkin. Metsään olisi voinut jäädä vaan ihastuksissaan tuijottamaan.
Lenkin jälkeen mentiin Anjan äidin luo teelle. Anjan äitihän oli paljon hoitamassa pentuja silloin, kun Micky oli ihan pieni. Nyt on kuitenkin kulunut noin 1,5 vuotta, ettei Micky ole hoitotätiään nähnyt. Ympäristö oli eri ja Mickylle ennestään vieras, mutta ääni tuttu ja kovasti alkoi pienen karhun häntä viuhtoa ja suukkoja piti antaa. Aika ihana kyllä kuinka nuo muistavat tärkeät ihmisensä.
Iltapäivällä lähdettiin kilpaa valon kanssa Hunnarille. Ja me ehdittiin! Nyt on jonkunlainen joulukorttiotos kamerassa, jos ei uutta kertaa vaikka ehdi lunta enää tässä tulemaan. Tehtiin sitten pieni lenkki vielä samalla ja kotona jäätiin puuhaamaan pihalle mm valot ja lyhdyt terassille paikoilleen. Illalla olikin sitten jo koko lailla raukea olo.
Eilen saatiin Sami lenkille mukaan Hunnarille. Pojat on aina moisesta ylellisyydestä kovasti iloissaan eikä se toki muakaan haittaa. Niin paljon oli keli jo lämmennyt, että lumi oli enää kaunis muisto vain. Illalla kävin moikkaamassa aivan ihania 5,5 viikon ikäisiä collien pentuja kaiman luona Irokon-kennelissä.
Tänään oli taas tuttu maanantain tahti. Paimennustreenit oli nyt ekaa kertaa sisällä. Jackyn kanssa tehtiin piiiiitkästä aikaa poispäin ajoa. Vitsit miten kauniisti ja itsevarmasti tekikin! Missä lie käynyt asiaa itseksiin harjoittelemassa. Kokeiltiin myös sisäflänkkejä, mutta mä olin niiden ohjaamisessa niin kökkö, että oli aika vaikeeta. No näitä molempia on hyvä nyt talven aikana treeniä. Mickyn kanssa tehtiin ihan perusjuttuja rauhallisuuteen pyrkien ja muisteltiin millasia sisätreenit onkaan. Vähän oli taas alkuun turhan paljon kierroksia, mutta niiden laskettua teki vallan siistiä duunia. Mickyllä on luonnostaan paljon parempi etäisyys lampaille. Tää on kyllä ihan meidän ykkösjuttu tällä hetkellä.
Heh, viimeiset 3 kertaa on joogassa olleet tosi kivoja ja liikkeet ja hengittelyt on sujuneet ihan kohtalaisesti. Tänään sitten ei. Jos noin epätoivoinen kerta olis ollut syksyllä ekana, niin tuskin olisin hommaa edes jatkanut… Se turhautumisen tunne, kun rautakankikin vaikuttaa notkealta. Kun ei vaan pääse sellaiseen solmuun ja vielä pitäisi muistaa hengittää samalla. Voi rähmä! Mutta toisaalta siitä kasvoi vaan sisu ja ens maanantaina palataan jälleen pelipaikalle.