Viime lauantaina Anja ja Kiana poimivat meidät Mickyn kanssa kyytiin ja huristeltiin Hyvinkäälle pentunäyttelyyn. Muina vuosina pentunäyttelyitä on ollut alkuvuodesta yllin kyllin, mutta ei tietenkään tänä vuonna, kun nuo meidän pentuset on sen ikäisiä. Tämä Hyvinkään oli ajankohdallisesti ainoa, mihin varsinaiseen pentunäyttelyyn ikänsä puolesta pääsivät.

Näyttelypaikkana oli Hyvinkään Wanha Areena. Ihan jees muuten, mutta ihan pirun ahdasta ja kehät kokoa postimerkki. Noi kehien koot on asia, josta mä olen aina yhtä käärmeissäni. Se on aika kohtuutonta, että pikkukoirilla ja isoilla koirilla kehät on samaa kokoa tollasessa sisähallissa, jossa tilaa on todella rajallisesti. Ei siinä liikkeitä paljon edukseen ison koiran kanssa näytetä, jos edestakaisin juostessa pystyy koira ottamaan 3 askelta ja sitten tulee jo käännös. Onneksi kohta alkaa ulkonäyttelyt ja siellä toivottavasti vähän isommat kehät.

Micky arvostelussaan

kuva Kerstin Nordström

Tuomarina meillä oli Hilkka Salohalla ja pentuja paikalla kaikkiaan 15, jotka kaikki isompien eli 7-9kk ikäisten luokassa. Uroksia 7 ja narttuja 8. Micky esiintyi ja oli juuri niinkuin on opetettu. Seisoi kauniisti ja tuomari sai ihan rauhassa kokeilla. Tällä kertaa sijoitus pek 4. Tuomari tykkäsi Mickystä kovasti muuten ja arvostelu on suorastaan mairitteleva, mutta takaliikkeistä saatiin moitetta. Micky on vielä nopeasti kasvustaan johtuen löysä ja ahdas takaa. Ja tuossa kohtaa tulee tosiaankin vastaan se, ettei iso ja löysä pentu voi liikkeitään eduksi näyttää, kun kehä on pelkkää karretta. No tämä ei todellakaan ole missään nimessä tuomarin vika vaan hän tietenkin arvosteli sen, mitä näki. Tykkäsin tuomarin tyylistä käsitellä koiria ja puhua esittäjille. Teki työnsä niin perusteellisesti, että colliet alkoivat tunnin myöhässä... Myös siskolikka sijoittui luokassaan neljänneksi eli tasaiset on meidän sisarukset ♥ Reissun jälkeen haettiin vielä isot koirat kotoa ja lähdettiin lenkille Murronkulmalle. Pikkusen oli kertynyt virtaa noille näytelmäkoirille päätellen siitä vauhdista, jolla pinkoivat pitkin poikin metsää.

Maanantaina oltiin paimentamassa taas. Jacky jatkoi hiljaisuustreeniä onnistuen siinä tosi hvyin. Toivottavasti pakka pysyy kasassa myös sitten, kun siirrytään ulos treenimään isompaan tilaan. Micky oli aika villi, mutta malttoi silti pysähtyä yllättävn hyvin. Sen kanssa jatketaan tietysti vielä pitkään ihan perushengailua, mutta joukkoon ujutetaan jo käskyjä ja suuntia pikku hiljaa. Niin kovin tohkeissaan se on. Treenin jälkeen Micky päästi vielä hierojan käsittelyyn, kun Toimivan Koiran Minna Oksanen käsitteli pikkukarhun.

Tässä viikon aikana on Jackyn kanssa tehty valmistelevaa ko-treeniä viikonloppua varten. Onpa ollut kiva taas treeniä, kun pidettiin hiukan taukoa välillä. Tänään oli Vuorelan Lotan tämän kesän eka agilitykoulutus Pukon kentällä. Vain Micky pääsi tällä kertaa. Treenit meni kirjaimellisesti putkeen. Pikkukarhu kun juoksi aina uudestaan ja uudestaan putkeen, kun sellaisen näkökenttäänsä sai. Onhan se toki hyvä, että koira on estehakuinen, mutta tarvis kai opettaa jotain muitakin esteitä. Ei vaan. Yllättävän hyvin Micky muisti myös niitä juttuja, mitä talvella pentukurssilla tehtiin ja hyvin lähti esim. takaakiertoon ja valssiin mukaan. Ohjaaja sai kotiläksyksi puolivalssin opettelun välistävetoon. Mä en tajuu kuinka meen siinä aina ihan solmuun ja liikun ihan väärään suuntaan ja väärin päin.

Lauantaina meillä on Jackyn kanssa edessä EVL:n korkkaus. Hui! Siitä sitten seuraavassa päivityksessä.