Perjantaina Päivi ajeli tänne meille Jyrin, Jawan ja Itun kanssa. Pointtina parin suunnitellun kuvan ottaminen sekä Itun ja Jackyn leikkiminen. Heti ekana napattiin kuvat ja kyllä se vaan on niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty  Niin helposti saatiin kuvat otettua. Jawasta vähän erilainen tokokuva, jota en viitti tähän laittaa, kun Päivillä on sille käyttöä muualla  Pojista sitten tuo blogin alkukuva. Se on oikeesti yhdellä räpsyllä otettu. Lisäksi pojista tarttin kuvan Colliesanomien joulumainokseen ja helpolla tuli sekin

Jyri on ehkä maailman kiltein 1-vuotias lapsi, jonka tunnen  Ja aivan loistavaa lapsiseuraa mein pojille, kun ei niillä liikaa kontakteja noin pieniin ihmisiin ole. Nickyn mielestä lapset on ihan ”tavallisia” eikä niitä tarvii sen kummemmin ihmetellä. Jacky sitten taas rakastui totaalisesti  Eipä ole tuosta koirasta lapsille vaaraa kuin korkeintaan siinä muodossa, että se saattaa nuolla lapsen puhki  Jyri tuli ainakin kovasti huolella putsattua ja poika vaan kikatti
 
Itun ja Jackyn leikkiminen oli juuri niin vauhdikasta kuin oltiin ajateltukin. Nättiä juoksemista vuoroin kumpikin edellä ja perässä ja lelujen kanssa riekkumista. Molempien ilmeestä näki, kuinka älyttömän kivaa oli leikkiä samanhenkisen rotutoverin kanssa
 
Kiitos Päivi & Co hurjan mukavasta iltapäivästä.
 
Eilen Sami oli pitkälle iltapäivään tekemässä kaverinsa muuttoa. Mä tässä kotona puuhailin kaikkea pientä, mistä suoriuduin mahdollisimman vähällä liikkumisella. Iltapäivällä lähdettiin äitin ja koirien kanssa tekemään taas tuttu Elonkierron pieni kävely. Iskä ja poika riekkuivat oikein kunnolla keskenään, kun ei muita kavereita ollut. Eläimistä lampaat ja possut on vielä ulkosalla. Mun paimenpojat
 
Toiseen kuvaan en koiria enää saanut sopimaan, kun lammasrintama tuli niin lähelle.
 
Possut ovat ilmojen viilennyttyä kovasti vireessä ja juoksevat ja leikkivät ympäri aitaustaan. Hauskoja! Olisivat kait possut halunneet Jackyn kanssaan juoksemaan.
 
Nickyn ja Jackyn kirmatessa miljoonaan ja painiessa…
 
…tyytyi Rico seuraamaan touhua arvokkaana sivusta.
 
Piti Nickynkin loikata paalin päälle poseraamaan namin toivossa.
 
Tälle päivälle luvattiin ihan hurjaa syysmyrskyä. Näin olikin keskemmällä Suomea, mutta täällä päästiin varsin vähällä. Eilen illalla tuuli yltyi ja vettä tuli hetken aikaa vaakasuoraan ja yölläkin vielä jonkun verran. Aamulla olikin taas jo melko tyyntä ja sadekin oli muuttunut kuuroiksi.
 
Anskun ja jengin kanssa suunnattiin jälleen Elonkiertoon. Jalka on kipeä edelleen, joten laitoin varrelliset gore-texit jalkaan ja vedin nauhat koko lailla tiukkaan. Tämä tuntui varsin hyvältä ratkaisulta ja hitaalla vauhdilla ei joka askeleella edes sattunut. Ihan hyvä siihen asti, kunnes kotona otin kengän pois  Kai mä vaan olen liian kärsimätön tuon paranemisen suhteen. Tuntuu niin turhauttavalta, kun ei lepo ja rauhallinen käppäily tuota tulosta. Pitänee loppuviikosta nilkuttaa uudestaan tohtoriin, jos ei paranemista ala siihenkään mennessä tapahtua
 
Sään suhteen mentiin lenkki jälleen älyttömällä tuurilla. Nimittäin autolle päästyämme alkoi satamaan ja kotimatkan vettä tuli liki kaatamalla. Eipä se taaskaan kovin kauaa kestänyt, mutta hetken sitä tuli niin kovasti, että aika likomärkiä oltais oltu, jos siihen oltais jouduttu. Mukavasti jäi koirilta virtaa Elonkierron pelloille ja ilta on ollut varsin rauhallinen. Kiitos Ansku ja jengi!