Hymiöitä ei sit näköjään tällä kertaa käytetä. Pari kertaa kokeilin ja koko vuodatus meni jumiin samoin tein...
Ei päästy sitten tänäkään maanantaina aksaamaan, kun pakkasukko on nyt päättynyt pitää yllä kunnon talvea. No mä tietty tykkään, mutta vois tehdä sellasen diilin, että maanantaisin olis pakkasta max -5 ja muina päivinä sitten ihan kuinka paljon vaan. Siinä se ehtoo sitten menikin saamatta mitään sen kummempaa aikaan, mutta salilla sentään käytiin.
Tiistaina oli TT-treenit. Pakkasesta huolimatta 5 treenaajaa oli uskaltautunut paikalle. Jackylla oli suunnitelmassa noutotreenit. Tunnarilla aloitettiin Tiian avustuksella. Ihan katastrooffi ja totaalinen tunari... Karhu oli ihan pihalla ja otti häiriöö ihan hurjasti. Haahusi ihan omiaan ja sitten vaan arpoi jonkun. Vein autoon jäähylle hetkeksi, mutta eipä se muuksi muuttunut. Jätettiin se sitten siihen ja siirryttiin tavallisen noudon palautukseen. Tehtiin tätä taas kierrolla ja nyt se ekaa tuontia lukuunottamatta oli ok. Alkaa siis löytyä takaisin. Tähän perään pari piiiiiitkää noutoa niin, että käytiin yhdessä viemässä kapula ensin. Vauhtia ja intoa riitti. Tämän jälkeen piilotin pelkkää omaa tunnaria lumikökköjen joukkoon ja nyt nenä toimi hyvin ja karhu taas tiesi mitä teki. Näistä megapalkka. Ihan loppuun vielä Anja liikkuroi meille yhden liikkeenomaisen tunnarin ja nyt se oli taas sellainen kuin kuuluukin. Tästä sitten kunnon palkka ja leikkiminen. Kivat treenit pakkasesta ja tunaroinnista huolimatta. Kiitos kamut!
Keskiviikkona lenkin jälkeen otin kotipihalla 3 kertaa tunnarin eri variaatioilla ja kaikki ihan pro. Lähti hienosti, haisteli hienosti, nosti oman hienosti ja lähti tuomaan hienosti. Mikä lie ollut tuo tiistainen? Nyt vaan tarvii saada tunnariin paljon häiriötreeniä pikkuhiljaa häiriötä lisäten. Illemmalla mentiin vielä Anjan kanssa kevylle lenkille Hunnarille, että pääsivät nuo koirat vähän purkamaan juoksuhalujaan ja sen ne tosiaan tekikin.
Jo sunnuntaina alkoi kurkku muistuttaa raastinrautaa ja siitä se vaan paheni pikku hiljaa. Eilen aamulla ei enää ääntä juuri tullut ja olo oli sen verran kökkö, että päätin jäädä kotiin huilaamaan. Pari päivää kirjoitti terveydenhoitaja heti saikkua ja sanoi kyseessä olleen kovin sitkeän taudin. No toivottavasti menee mulla nopsaan ohi, vaikka en kuumeeseen juuri koskaan tulekaan.
Olipahan päivä aikaa tutkailla sängyssä pötköllään uutta älypuhelinta. Voi jestas! Osta älypuhelin ja tunne itsesi varsin tyhmäksi... Ihan kivalta vaikuttava kone, kun vaan osaisi käyttää. Kyllä mä jo soittaa ja vastata osaan ja tekstaritkin kai menee perille, koska vastauksia on tullut.
Tänään lähdin Turkuun flunssasta huolimatta. Piiran käsittelyä en nimittäin jätä väliin, jos ei pää ihan kainalossa ole. Sitä paitsi mulla oli kuski, ettei tarvinnu ite edes ajaa. Oikealla puolella hartiassa ja kaulalla oli melkoiset kireydet. Sinne se taas on pakkaantunut, kun leikelty olkapää on ilmoitellut olostaan. Hitto sentään! Kyllä vaan yllättävän paljon voi tulla lieveilmiöitä muualle, kun olkapää on pariin kertaan keinotekoisesti kiristetty eli asentoa muutettu. Ja siitä huolimatta se taas muljuu miten vaan. No onneksi Leenan taikanäpit sai taas tällä erää jumitukset aika hyvin auki.
