Kun kerran pääsiäinen kiirastorstaina aloitettiin agiliidolla, niin pithän se myös siihen lopettaa. Suuntasimme maanantaina iltapäivällä Turkuun ATT:n kisoihin treenikaverimme Anjan ja Jessen kanssa. Ensimmäinen rata oli helpohkon oloinen Markku Vuorisen hyppyrata. Ja kuinkas sitten kävikään... Ensin oli 3 hypyn suora, siitä putkeen ja putken jälkeen 2 hyppyä. En vaan saanut itseäni tarpeeksi nopeasti putken jälkeen liikkeelle ja Nicky ehti juosta siitä seuraavan hypyn ohi.
Siellä Nicky sitten seisoi hypyn väärällä puolella valmiina hyppäämään takaisinpäin ja räkytti ohjaajan mokalle. Siinä käytiin neuvonpitoa hypyn suunnnasta pidemmänkin aikaa molempien "huutaessa" hypyn eri puolilla. Yleisöllä ja kuuluttajalla tuntui ainakin olevan hauskaa. Loppujen lopuksi Nicky tuli siivekkeen kauniisti kiertäen takaisin oikealle puolelle ja päästiin jatkamaan rata puhtaasti loppuun. Tästä aikaa vieneestä neuvonpidosta huolimatta aikakin olisi riittänyt...
Toinen rata oli agilityrata ja tuomariharjoittelija Heidi Viitaniemen käsialaa. Erinäistä huokailua kuuluu kisaajien joukosta, kun radanrakentamista katseltiin. Melkoisen haastava ykkösluokan radaksi. Nickyn kanssa selvittiin kuitenkin malliikkaasti niistä kimuranteimmista kohdista, mutta... Seinän vieressä ja varsinkin nurkissa olevat putket on aina olleet Nickylle vähän '"mörköjä". Ekalla radalla niitä oli ja meni ongelmitta, joten liika tuudittautuminen niihin onnistumisiin kostautui. Putki oli aivan vasemmassa takanurkassa liki seinässä kiinni ja sen takana vielä mustiin pukeutunut ratahenkilö varmistamassa putken paikoillaan pysymistä. Lähetin Nickyn putkeen ja menikin, mutta palasi takasin. En sitten vaan vienyt tarpeeksi pitkälle. Taas tuli todistettua lauseen "Ohjaa Älä Oleta" todenmukaisuus. Tästä siis tämän radan vitonen ja ainoa virhe.
Tällä kertaa kontaktit oli varsin kauniit ja puomistakin selvittiin torstain lipsahtamisesta huolimatta. Tosin ylösmenossa Nicky meni aika matalana ja hitaasti, mutta ei ollut edes aikeissa hypätä pois. Aikaa paloi tälläkin radalla siis putkella sekä puomin ylösmenossa, mutta silti olisi aika nippa nappa riittänyt. On se niin pienestä kiinni. Ratoihin olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen. Nicky meni suht mukavaa vauhtia ja kivalla asenteella. Ei kun ensi sunnuntaina taas yrittämään uudestaan Tampereelle.
