Tänään aamutuimaan hypättiin Nickyn kanssa autoon ja huristeltiin Ypäjälle hakemaan Annamaria ja cairnterrieri Penni matkaan mukaan. Suuntana tällä kertaa Raisio ja siellä Sirkka Lempisen & Jorma Piiroisen tuomaroima luonnetesti.

Ehdittiin paikalle hyvissä ajoin ja ohjaaja ehti vielä kerätä lisää jännitystä, mikäli mahdollista... Siis kukaan ei voi olla yhtä kova jännittäjä kuin minä!

Tässä marssitaan tomerana kohti testin aloitusta.

Luoksepäästävyydessä piste tipahti siitä, että Nickyn täytyi ensin pikkasen kommentoida parrakkaalle ja lippalakkipäiselle Piiroiselle ja vasta sitten mennä halitukseen ;o)

Leikkimiseen en saanut Nickyä innostumaan, kuten arvasinkin. Leikkii kivasti kotona ja treeneissä ja sitä käytetään myös palkkana, mutta kisoissa ja muissa minua jännittävissä tilanteissa jättää leikkimisen sikseen.

Kelkka vedettiin alkuun rapisevan pressun alta ja kovasti katsoi Nicky minua ihmeissään, että kuinka tuo mamma ei mitään sano, vaikka tuollanen tulee. Kelkan pysähdyttyä Nicky meni samoin tein ilman mitään apuja itse tutkimaan kelkan "vaarattomaksi" eikä uudestaan sen ohi kävellessämmekään sitä väistellyt.

Hyökkäys olikin aika hurja juttu ja siinä piti aika pian siirtyä takavasemmalle. Sieltä toki vähän piti polleana kumeasti muutaman kerran haukkua ;o)

Haalarin kiskaisua Nicky väisti todella hallitusti ja räminätynnyriä sitten vähän enemmän. Kumpikaan ei kuitenkaan uudella kävelylenkillä aiheuttanut sen kummempaa väistöä ja tynnyrikin kierrettiin kunnolla ja reippaasti ympäri haistellen.

Pimeä huone oli täällä testipaikassa todella pimeä ja vaivalla tehty. Puolikkaaseen maapohjaista makasiinia oli vedetty pressuilla sokkeloinen "labyrintti" ja maassa oli paljon erilaisia esteitä. Myös matka ohjaajan piilopaikkaan oli todella pitkä. Pienen kuiskauksen avulla Nicky selvitti tiensä näppärästi mun luo :o) Vähän oli tosiaan eri maata tämä kuin kahdessa muussa paikassa näkemäni pieni "pimeä" huone, johon on päässyt myös päivänvaloa ja koira on liki ovelta pystynyt ohjaajansa bongaamaan...

Itseään Nicky ei välittänyt puolustaa. Oli vaan silmät ihmetyksestä ymmällään katsonut, että miksi ihmeessä tuo täti aikoo lyödä ja ollut helpottuneesti kaveri, kun ei täti ollutkaan tosissaan ;o)

Laukauksissa ensimmäisen aikana Nicky otti muutaman askeleen, mutta kahta muuta lähempänä ammuttua kuunteli mun vierellä ihan rauhassa. Nameja tarjoilin heti testin päätyttyä ja hyvin kelpasi. Kotona Nicky leikki ensin Ricon kanssa ja sitten paineli nukkumaan eli mitään ei tuntunut jäävän hampaankoloon :o)

Mielestäni Nicky käyttäytyi koko testin ajan juuri niin kuin se käyttäytyy meikäläisen ollessa jännityksen takia ihan paniikissa. Ehkä eniten se vaikuttaa vilkkauteen ja leikkimiseen.

Näillä eväillä saatiin kasaan +110 pistettä ja laukauskokematon. Siis hyväksytty luonnetesti ja uusi MUOTOVALIO :o))) Tämä ilta meneekin pilvissä leijuen :o))) 

Kuvaaja en voi nyt kiittää, koska en tiedä nimeä. Kamera vaan lykättiin joutilaan katsojan käteen. Annamarialla sitä vastoin miljoonat kiitokset taas kerran! Ei sen parempaa tsempparia voi mukaansa saada. Penniä ja Pennin mahtavaa terrierienergiaa tietenkään unohtamatta ;o)

Erityiskiitokset tietenkin myös Nickyn kasvattajalle Tuulalle tästä "mittatilauskoirasta" ;o) Kuten niin monta kertaa olen sanonut, niin en jaksa usko, että voin koskaan saada toista yhtä juuri mulle sopivaa koiraa kuin Nicky on. Se vaan on... niin NICKY :o)))