Vapun jälkeen piti loppuviikon oikein aika kiirettä. Ensin keskiviikkona ajelin poikien kanssa osteopaatti Leena Piiran käsittelyyn Halikkoon. Pappa pääsi ensin ja on edelleen ikäisekseen hyvässä kunnossa kropastaan. Ei jumeja, eikä lukkoja missään  Vain autuas pappa, joka melkiis silmääkään räpäyttämättä makasi tyytyväisenä öristen paikoillaan  Jackyn kohdalla vähän jänskäsin talvisen selkävamman tilanetta, mutta onneksi turhaan. Mitään lukkoja tai varsinaisia jumeja ei ollut missään, vai pientä kankeutta lapojen seudulla. Tulipa hyvä mieli taas, kun pojat on kunnossa

Torstai ja perjantai menikin sitten iltojen osalta Turussa Lentsun tokokursseilla  Torstaina aloitettiin paikallaoloilla ja ne ei todellakaan ole Jackyn bravuuri, kun sen liki suoraan autosta siihen ottaa… Ja vielä Lyylin vieressä… Ensin istuminen, jossa kiusaus lähteä Lyyliä moikkaamaan kävi vastustamattomaksi, mutta Lentsu esti aikeet alkuunsa ja palautti karhun paikoilleen. Sen jälkeen oli ok. Sitten makuu, jossa alkuun oli vähän päätään käännellyt ja lopuksi piippasi, kun palasin luo. Muuten ihan ok tämä. Sitten tunnari, jossa edelleen Lyyli olis kiinnostanut enemmän. Ei katsonut yhtään, mihin Lentsu kapulat vei ja niinpä sitten lähti mihin sattui. Kapuloille osuttuaan toi kyllä oman pienen varmistelun jälkeen. Tätä pitää nyt alkaa työstämään, että katsoo edes vähän, mihin ne kapulat viedään… Sitten kaukojen pariin. Muut vaihdot on teknisesti ok, mutta s-m etenee ihan törkeesti. Tää tarvii nyt ottaa kunnolla työn alle. Loppuun treenattiin oman ohjaajan kuuntelemista ja siinä Jacky oli ihan PRO  Toimi vaan mun käskyllä eikä oikein ottanut häiriötä mistään. Jeee! Kurssin jälkeen jäätiin vielä ottamaan paikallaoloa Lyylin kanssa ja nyt Jacky pystyi olemaan ihan rauhassa piilolle katsellen. Tarvii siis tunnin Lyyli siedätyksen ennen kuin pystyy keskittymään
 
Perjantaina ajeltiin Anskun kanssa Lentsun kisakurssin ekalle keralle. Tämän kerran aiheena oli kisatason mittaaminen omassa luokassa. Eipä ollut häävi mein voivoin taso… Liikkeet oli sekoitussa järjestyksessä. Paikallaololla aloitettiin ja se tehtiin pariin kertaan, kun joku koira sieltä lähti. Jacky pysyi, eikä ollut edes meinannut lähteä, mutta levoton oli aluksi taas ollut. Me oltiin yksilöliikkeissä ekana eli se pahin paikka mulle. Ensin liikkeestä istuminen, jossa Jacky tartti kaksi käskyä, muuten ok. Toisena luoksetulo, jossa ei ollut taas seisomaan stopista kuullutkaan ja sit mun pasmat sekos, enkä käskenyt maahankaan  Ruutu oli sentäs tooooosi hieno, vaikka ei olla aikoihin tehty kokonaisena  Hyppynouto oli muuten kiva, mutta ne hypyt unohtui  Liikkui reippaasti laukalla ja tuli hyvään perusasentoon, mutta tosiaan ne hypyt jäi välistä. Seuraaminen oli ihan katastrofi. Ei tainnut ottaa yhtään perusasentoakaan ilman apuja ja haukkua päykittikin vaikka kuinka. Tunnari sentään hieno. Kaukot tehtiin ihan lyhyeltä matkalta, mutta silti eteni metritolkulla. Tulipa ainakin harvinaisen selväksi, että treenattavaa riittää ja PALJON. Matkalla poikettiin lohtujädelle  Kiitos Ansku seurasta!
 
Lauantaina piiiiiitkästä aikaa Jackyn kanssa Harjavallan ryhmänäyttelyyn. Perinteisesti satoi liki koko näyttelyn ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Matkalla treffattiin Päivin kanssa Huittisten ABC:llä, koska mä olen ulkoistanut Jackyn handlaamisen Päiville aamukahveen hinnalla  Tuomari oli julmetun nopsaan arvosteleva serbialainen. Avoimessa luokassa oli 14 urosta, joista vain 5 sai ERIn. Jacky sitten lopulta hienosti ERI 3  Hienosti karhu esiintyi ja liikkui. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän muita näytelmiä  Kuva otettu kehän jälkeen Tanskasen Tuulan toimesta.
 
Illalla mentiin vielä Pukon kentälle kokeilemaan ihan uutta juttua eli pallopaimennusta, jota Hanna Hautamäki tuli meille opettamaan. Siinä koiran on tarkoitus kuonolla työntämällä kuljettaa jumppapalloja ohjaajalle ohjaajan seistessä paikoillaan. Jacky oli tässä kovin pätevä ja tajusi nopsaan, mitä haettiin  Tosin intoa oli niin paljon, että pökki palloa menemään kaiken aikaa, vaikka välillä piti huilata. Ihan hauskaa puuhaa, jota voi välillä kotonakin tehdä ihan vaan höntsäily mielessä  Eijan kameraan oli muutama kuvakin meistä tarttunut.
 
 
Sunnuntaina menin valokuvaamaan Kaukjärven kierrokselle, kun Samin olis pitänyt olla siellä töissä, mutta miehen ollessa Liettuassa homma nakittui mulle. Kuvauskeikan jälkeen lähdettiin äitin ja isän kanssa käymään mökillä katsomassa, että paikat on suunnilleen kunnossa talven jäljiltä. Illalla olinkin sitten jo niiiiiiin väsynyt, etten jaksanut oikein yhtään mitään.
 
Niin se Samin Liettuan reissu. Osallistui vaatimattomasti Liettuassa järjestettyihin Rogainingin 24h EM-kilpailuihin. Elikkäs kyseessä vähän erilainen suunnistus, jossa tässä tapauksessa 73 rastia ja reitin ja rasteilla käynnin järjestyksen saa suunnitella parhaaksi katsomallaan tavalla. Aikaa on käytettävissä max 24h ja ylityksestä menee sakkoa. Sami kuului 4 hengen joukkueeseen, jossa 3 miestä ja yksi nainen eli tällä kokoonpanolla kilpailivat sekajoukkueiden sarjassa. Kaikki rastit ehtivät kiertää ja puolen tuntia jäi vielä aikaakin. Mitä tekeekään tämä tiimi, joka ekaa kertaa osallistuu ylipäätään yli 8 tunnin kisaan? No tulee omassa sarjassaan kolmanneksi ja kaikista sekajoukkueista viidenneksi Siis ekoissa EM-kisoissaan paras suomalaisjoukkue (ja ainoa kaikki rastit kerännyt suomalaissakki). Jotain ihan käsittämättömän mieletöntä! Tyykikylän Blues lähti henkselit paukkuen maailmalle ja sai niitä paukutellen tulla myös takas. Ihan Eniten Onnea Sami, Mika, Harri ja Tuula  Te olette niiiiiiiiin Parhaita! Nooh on tässä ”jälkipyykkinä” sitten hoidettu isännän jalkapohjia, joista jäi vähän enemmänkin nahkaa Liettuan soille… Onneksi nahka on uusiutuva luonnonvara  Kuvakin löytyis, mutta se ei ole kovin kaunista katseltavaa…
 
Maanantaina päästiin piiiiiiitkästä aikaa aksaamaan  Jacky ei ole ollut esteillä helmikuun jälkeen, kun muutama kerta peruuntui pakkasen takia ja sitten sen venähti selkä. No tauko oli tehnyt ilmeisen hyvää Vuorelan Lotta meitä tuli kouluttamaan ja molemmat todettiin, että ohhoh. Karhu oli tosi pätevä ja vauhdikas. Ettäs olikin kiva aksata! Illalla jaksoin tehdä vielä melkoisen määrän pihahommiakin.
 
Tiistai menikin sitten päivän osalta vapaapäivää viettäen (lue muiden hoitamiseen…) Ensin aamulla kuskasin isää hoitoihin ja siinä yhteydessä sain aika lailla muutakin infoa, joten aikaa sekosi väkisin. Välillä kotiin laittamaan ruokaa, sitten isä kotiin ja iltapäivällä Samin kanssa lääkärin, kun ei oikein pystynyt ajamaan autoa. Välillä tää kaikki väsyttää ihan kamalasti. Lähinnä henkisesti. Ihan hirveesti on kaikkee, mitä on mun vastuulla. Ei ihan pienimpänä esim isän lääkkeiden annostelut. Niin ne osat muuttuu, että ensin vanhemmat hoitavat lapsiaan ja sitten toisin päin… Tällä hetkellä tilanne on hiukan valoisampi kuin vielä kuukausi sitten, mutta… Hirmuinen pelko on takaraivossa kaiken aikaa
 
Illalla löytyy sentään omaa aikaakin sen verran, että olin Jackyn kanssa tavoitetokon treeneissä. Menin jo etuajassa ja otin Jackyn kanssa luoksetulon stoppia sekä ruudun. On se luoksetulon pysähdys tiukassa, mutta nyt tulee jo onnistumisia joukkoon siinä määrin, että kyllä me se kuntoon saadaan  Ruutu oli tehty etukäteen Jackyn näkemättä ja pallo oli siellä valmiina pienen hiekkakeon takana. Tosi hyvin Jacky nyt ruudun skannaa. Ensin kävi vaan pieni moka, kun Jacky ei huomannut juostessaan palloa vaan veti ruudusta läpi. Tai siis täähän on vaan hyvä juttu, että juoksee kunnes toisin käsketään, mutta ohjaaja olis voinu tietty tehdä jotain  No uusinnalla tämäkin sitten hieno.
 
Varsinaisina liikkeinä otettiin seuraamista ja tunnari. Seuraamisessa pyysin käskytystä niin, että en totellut liikkuria. Jacky kun ottaa liikkurista aika paljon häiriötä ja kuuntelee sitä turhan paljon. Ei Jacky mitään parasta seuraamistaan esittänyt, mutta alkoi reagoida vähemmän liikkuriin, joten sikäli onnistui kyllä. Tunnari otettiin niin, että käskin laittaa kapulat aika etäälle toisistaan, koska tuuli kävi aika kovana. Merkkasi oman, mutta kävi hiukan tökkäämässä myös viereistä. Oman kuitenkin toi  Loppuun vielä paikallaolo ja se oli karhulta nyt hyvä. Kivat treenit kaikin puolin
 
Keskiviikkona vietin ihan koti-iltaa pihalla puuhaten ja Jackyn kanssa treenaillen. Meillä on nyt metsku ja kaukot erityistyön alla. Niitä ollaan siis treenattu enemmän ja vähemmän, mutta joka päivä kuitenkin ainakin kerran. Kiva on käydä harrastelemassa siellä sun täällä, mutta kyllä vaan on koti-illatkin kivoja, kun voi omaan tahtiin tehdä mitä lystää välillä kelloon vilkuilematta
 
Torstaina oli meidän oman ryhmän aksatreenit. Saatiin uudet kontaktiesteet ja uusi hajoava rengas tiistaina, joten tehtiin niille koekasaus ja testaus ensi viikon kisoja varten. Kylläpäs vaikuttivat hyviltä! Uusi kumirouhepinta on ilmeisen pitävä, koska karhukaan ei yhtään esim puomilla lipsunut eikä keinua aristellut  Kyllä on Pukolla päheet kisaesteet nyt!
 
Eilen suunnattiin Anskun kanssa taas Turkuun Lentsun kisakurssin toiselle kerralle, Sade vähän meitä uhkaili, mutta pysyi lopulta pientä alkukuuroa lukuunottamatta pois. Nyt teemana oli kaikki onnistuu kisa. Tehtiin liikkeet kahdessa osassa. Jackyn palkkasin seuraamisen perusasennoista ja nyt seuraaminen muutenkin kokonaisuutena suht ok. Liikkeestä istuminen palkatta ja se hyvä, mutta hiukan nopsempaan saisi istua. Luoksetulon seisomaan stopin palkkasin ja olipa hieno stoppi  Sitten ruutu, joka edelleen ihan täydellinen  Kaikki osiot ruudusta onnistuu tällä hetkellä hienosti ja varmasti  Tästä kohtaa poikki ja toisessa osassa aloitti hyppynouto, jossa nyt muisti myös hypätä  Metskussa oli tavoitteena vaan, että nostaa sen vieraassa paikassa ja pitää hetken. Tämä hyvä! Tunnari nyt ihan PRO  Haisteli rauhallisesti, merkkasi oman, tarkisti vielä seuraavan ja toi oman varmasti. YES! Loppuun kaukot ihan läheltä. Nyt alkaa tekniikka olla kunnossa, mutta matkaa tarvis alkaa saamaan lisää. Katottiin sitä vielä erikseen lopuksi ja niillä eväillä lähdetään työstämään  Paikallaolo lopuksi ja siinä oli aluksi vähän koittanut kosia viereistä tyttöä, mutta sitten oli muistanut homman idean ja maannut oikein hienosti. Jos oli viikko sitten aika epätoivoinen olo, niin nyt siitä ei ollut tietoakaan. Hienot treenit kerta kaikkiaan! Kiitos Ansku taas