Sain illalla viestin, jota olen pelännyt saapuvaksi, mutta salaa toivonut sen vielä hetken siirtyvän kauemmaksi… Ricon Samba-äippä oli lähdössä sateenkaarisillalle :o(( Olen tuntenut Samban jo reilusti ennen kuin Rico syntyi ja tykännyt Samban luonteesta aina. Muori oli oikea Persoona isolla P:llä. Viimeiset kolme vuotta Samba asusti saman kadun varrella, parin talon päässä meiltä, joten nähtiin aika lailla useaan ja käytiin lenkillä yhdessä.

Äiteellä ja pojalla oli ihan oma yhteys aina kun tavattiin. Ensin piti suukotella keskenään ja sitten voi moikata muutkin. Samat puskat jäivät nuuskuttelemaan ja aivan samalla tyylillä sieltä sitten tulivat, kun huudeltiin. Nyt Samban askeleen jo hidastuttua jäi Rico monesti odottamaan, että äitee pysyi mukana. Niin paljon samoja eleitä, niin paljon samoja ilmeitä, jopa samanlainen kimeä haukkuääni ilo-haukkuna.

Tuon Samban kimotuksen sain vielä kerran kuulla tuona tiistai-iltana ovikelloa soittaessani. Sieltä muori köpötteli häntä huiskien suukottelemaan. Surusta huolimatta oli niin ihana nähdä vielä kerran muori ja rutistaa. Iltalenkillä pysähdyin poikien kanssa hetkeksi katselemaan haudalla lepattavaa kynttilän liekkiä. Hyvää matkaa rakas Samba-muori tähdeksi taivaalle.

Rico ja Samba elokuussa 2007