Eilen pideltiin sadetta. Ihan koko päivän tuli vettä. Sikäli se ei haittaa ollenkaan, että luonto alkoikin jo olla aika kuiva ja siitepölyä taisi tulla sateen mukana kilotolkulla alas. Ainakin lauantain iltalenkillä pisti silmään, kun vesilätäköiden ympärillä kiersi leveä keltainen kerros. Illalla puunasin Jackya näyttelykuntoon.

Tänään otettiin aamulla Jackyn kanssa suunnaksi Mänttä. Jossakin vaiheessa tutkin näyttelykalenteria ja mielessäni ajattelin Mäntän olevan hitusen Tampereen takana, joten sinne voisi lähteä näyttelyyn. Vasta myöhemmin tutkin tilannetta tarkemmin ja google maps kertoi, että kotipihalta näyttelypaikalle on matkaa 188km surprise Että ei se nyt ihan siinä Tampereen takana ollut vaan melkiis Keuruulla saakka... Treffattiin Päivin kanssa Kylmäkoskella ja jatkettiin siitä kimppakyydillä. Tuomarina toimi Jaana Hartus ja hänellä kaverina peräti 2 harjoitusarvostelijaa. Tiedossa oli jo etukäteen, että SA:t tulee olemaan tiukassa ja sitäkin tiukemmassa ne sitten olikin... Uroksissa jaettiin 2 ja nartuissa vain 1 SA. Onhan se hyvä, että ollaan palattu takaisin vanhaan ja ollaan paljon tiukempia kuin pelkkään ERI-aikaan, mutta on kyllä aika toiseen äärilaitaan nyt vedetty no 

Jacky oli avoimen ERI 2 ja arvostelu oli niiiiiiiin hieno, etten kyllä oikein ymmärrä, että miksei sillä SA irronnut. Ja Jacky oli hieno heart Ei ollut moksiskaan, vaikka kolmet kädet kopeloi moneen kertaan lähes sentti sentiltä koiran läpi. Seisoi kuin patsas katsellen levollisena ympärilleen ja juoksi hienosti häntä alhaalla wink Hartuskin oli todennut, että tuollaisia collieita hän haluaa nähdä, jotka olemuksellaan täyttävät koko kehän heart Mä oli niin pakahtua ylpeydestä kehän laidalla. Kiitos taas Päivi tuhannesti matkaseurasta ja ennen kaikkea, kun veit karhun kehään smiley 

Nahkakehässä oli Timonan nahkoilla vajetta handlereista, joten käytiin sielläkin vähän jeesaamassa. On ne kyllä hienoja koiria! Niin sieltä oli taas tullut myös isossa kehässä ihan taatusti ansaitusti RYP-4 sija ja kasvattajaluokalle BIS-1. Jos joskus päädyn lyhytkarvaiseen lassieen, niin ei kyllä tarvitse kauaa miettiä, mistä pentua alan tiedustella smiley Kotimatkalla poikettiin vielä Orituvalle syömään ja hyvinkin kertyi päivälle mittaa reilun 10 tunnin verran. Niin vaan on joku hohto noissa näyttelyreissuissa, että kovin alkoi mieli taas halajamaan myös ulkomaille, mutta siitä on nyt tänä kesänä olosuhteiden pakosta luovuttava...