Perjantaina aamuyöllä Päivi ajoi pihaan ja pakkauduttiin poikien kanssa Transporterin kyytiin. Aamun ekalla laivalla lätäkön yli, shoppailua Tallinnassa, syömässä ja lisää shoppailua Pärnussa ja sitten vain pissatauot ja iltasella perillä Liettuan Moletaissa. Meillä oli komiasti varattuna perhehuone eli tilaa oli yllin kyllin. Kiva hotelli kaikin puolin muutenkin. Toki taas tuli todettua se, että kyllä tuo matkailukin vaan melkoista "luonnetestiä" on koiralle. Pitkät matkat autossa eri laumojen koirat tiiviisti yhdessä, tässä hotellissa jyrkät ja lakatut (kenkiinkin liukkaat) puuportaat huoneisiin, ilotulitus hotellin pihalla yöllä jne jne. Onneksi meidän retkikunnan koirilla ei ole ongelmia tuollaisissa asioissa, koska aika paljon haastavammaksi muuttuisi matkustus itsellekin sen myötä.

Hotellista oli vain noin 15km matka näyttelypaikalle, Moletain lentokentälle. Paikan nähtyäni kävi mielessä, että voisi käydä suomalaiset ulkonäyttelyiden järjestävät ottamassa oppia. Kehät oli reilun kokoiset (kun suomessa yleensä pienet "postimerkit" vaikka tila sallisi isomman) ja joka kehän laidalla tilaa teltoille. Jokaisen kehän kohdalla oli iso roskis, jota käytiin tarkistamassa pitkin päivää ja säkki vaihdettiin tarvittaessa uuteen.

Lauantaina meillä oli ensin KV näyttely. Paikalle purjehti venäläinen kasvattaja koirineen (uros ja 2 narttua) ja saatiin kuulla, etteivät juuri tee hukkareissuja näyttelyihin. No eipä nytkään... Ei siinä modernien karvaisten chowchow-tyyppisten koirien keskellä suomilassieilla ollut mitään saumaa venäläisellä tuomarilla. Mickyllä tosin oli vastassa vanhempi junioriuros suomesta ja käytiin tuolla matkojen päässä häviämässä... Lauantaina oli illalla lisäksi 1-ryhmän erkkari. Koko päivän satoi vettä ja erkkarin tuomari oli liki tunnin myöhässä arvostelua alkaessaan. Täällä ei päiväiset voittajat olleet, mutta jokseenkin outoihin ratkaisuihin päätyi silti tämäkin ukrainalainen tuomari. Ehdittiin takaisin hotellille vasta klo 19 aikaan kera litimärkien vaatteiden ja koirien. Onneksi saatiin loistavaa illallisseuraa Katrista ja Annesta.

Aamulla sitten kamat kasaan ja toiseen KV näyttelyyn. Liki toisinnolla mentiin tällä kertaa valko-venäläisen tuomarin toimesta. Kaikissa näyttelyissä molemmat pojat sai ERI:n ja luokkasijoja, vaikka tuomarit EH:takin jakoivat. Silti osin siis ihan ok, mutta... Kyllähän se tosiasia on, että noin kauas lähdeään vähän muuta hakemaan kuin luokkasijoja. Mutta aina ei voi voittaa. Tuolla suunnalla on tunnetusti aika villin lännen meininki ja mennessään jo tietää, että vastaan voi tulla mitä vaan ihmeellisyyksiä. Arvosteluista ei sitten ota erkkikään selvää, kun on epäselvästi kirjoitettu ja venäjää. Sunnuntaina meinasin saada totaalisen raivarin Mickyn kehän jälkeen. Joo sillä on tällä hetkellä ahdas takaliike ja takajalat hieman pihdissä, mutta kun vastus ei antanut koskea juuri ollenkaan. Hyöri ja pyöri tuomaria väistellen ja lopulta istui omistajan jaloissa. Tiedän tällä koiralla pallit olevan, mutta tuomari joutui sen kyllä tällä kertaa arvaamaan. Ja se oikeesti syletti ja paljon, että hiukan vinot takajalat on niiiiiiin paljon pahempi virhe kuin tuomarin selkeä väistäminen. Tässä kohtaa oikeampi ratkaisu olisi ollut sitten antaa molemmille EH, toiselle takakinttujen ja toiselle luonteen takia ja jättää jun-sert jakamatta. Kyllä collien täytyy pystyä kehässä seisomaan omilla jaloillaan sen lyhyen tutkimisen ajan, mitä siihen tuomarilla aikaa menee. No se siitä sitten.

Heti collieiden jälkeen pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin piiiiiitkälle kotimatkalle. Tosin matka sujui jotenkin hurjan joutuisaan jutustellen ja haikaroita pongaillen. Pärnussa pysähdyttiin jälleen meidän jo kantapubiin syömään ja samalla lenkitettiin koirat kunnolla. Illan viimeisellä laivalla tultiin yli ja siitä sitten vielä Forssaan. Päätä painoin tyynyyn klo 03.30 aikaan. Töihin olin onneksi sopinut, että menen kun herään ja suoriuduin sinne hiukan ennen klo 11. Tuloksellisesti siis täysin turha reissu, mutta muuten ihan hurjan kivaa. Mä olen niiiiiin näitä reissuja odottanut, kun en viime kesänä isän tilanteen takia oikein edes Suomen näyttelyihin tohtinut lähteä. Kiitos Päivi! Sun kanssa matkaaminen on kyllä pelkkää luksusta.

Liikoja ei ole ollut aikaa matkasta "toipua" kun täysi action on päällä taas heti. Eilen oltiin rata/viehejuoksemassa Hyvinkään vinttikoiraradalla. Jacky on ollut kertaalleen ennenkin pari vuotta sitten ja muisti homman heti. Pinkoi ihan miljoonaa. Tuon vauhdin kun saisi jotenkin siirrettyä aksaan... Micky vähän ekalla vedolla kyseli, että saako nyt oikeesti mennä, kun olen pupujen perään lähtemisen kieltänyt, mutta sitten ei enää kysellyt, joten puput varokoon jatkossa wannabe vinttikoiria Kuuston pelloilla. Tällä reissulla tuli myös todestettua, että Caddy on tila-auto. Kyydissäkulki helposti 4 aikuista ihmistä, 2 colliee, 2 länderii ja minibulli sekä tavarat.

Tänään oli viimeinen kerta Mickyn 5 kerran tokokurssista Järvenpäässä. Tuli hyvä mieli, kun Korrin Riitta kehui, että meillä on Mickyn kanssa selvästi hyvä suhde, mä osaan kehua oikein ja Micky vastaa kehuun. Micky on kuulemma varsin pätevä sälli ikäisekseen ja mun toiminta sellaista, että siitä näkee mun tietävän mitä haluan meidän tokoilulta. Heh ehkä sen neljännen kanssa tekee sitten jo muutaman virheen vähemmän. Kotimatkalla ajoin vielä Portaan kautta ja käytiin Saaressa vesikävelemässä. Lienee turha sanoa, että nyt kuuluisi olla jo ehdottomasti nukkumassa eikä enää koneella.

Kuvia tulossa myöhemmin sekä reissusta että ratajuoksusta.