Viikonloppuna oli niin hurja tuuli ja pääosin pilvistä, että kamera sai levätä. Samasta syystä jäi myös aikomani pihahommat tekemättä. Ohjelmassa olisi ollut terassin, suihkulähteen ja auton pesu. Ei oikein huvita heilua kovalla tuulella painepesurin kanssa, kun hieno vesisuihku tulee kaikki niskaan. Oli kyllä muutenkin aika kalsea keli koko viikonlopun ajan.
 
Lauantaina lähdettiin Anskun ja koirien kanssa heti aamulla Hunnarille lenkille. Fyran juoksun takia ollaan pari viikkoa oltu kimppalenkkitauolla ja sen huomasi kyllä... Melkoisen äänekäs ja vauhdikas jälleennäkeminen  Tunti siellä tarvottiin ja lopuksi alkoi hiljalleen myös sataa, joten oikein sopiva ajoitus. Eipä se tosin iso kuuro ollut. Iltapäivällä oli "pakko" lähteä vielä Elonkiertoon, kun Sami sitä ehdotti  Se on sentään varsin harvinaista herkkua. Sen jälkeen tein vielä Jackyn kanssa pienen fillarilenkin, joten lenkkeiltyä tuli kyllä varmasti tarpeeksi yhden päivän osalle.
 
Eilen tein taas koko aamupäivän kotihommia. Se on tullut jo tavaksi, että esim pyykkikone laulaa koko pyhäpäivän, jos vaan suinkin on sellainen keli, että saa pyykkejä ulos kuivumaan. Nyt ne toki sai tuulen takia kiinnittää tavallista tiukemmin, ettei tarvinnut lähteä kalsareita naapurin puolelta hakemaan  Iltapäivällä mentiin Anskun kanssa Latovainioon ja koirien päätön meno jatkui edelleen. Toki ne sitten tuollaisen rallattelun jälkeen on hetken myös hitusen rauhallisempia  Lenkin jälkeen Ansku tuli tekemään kotitarkastuksen meidän keppi- ja nenäkosketustreenien suhteen. Päästiin kokeesta läpi, joten ollaan me jotain tehty  Varmaan parin viikon päästä aletaan vaihtaa verkkoja pikku hiljaa ohjureihin ja katotaan kuinka sitten käy.
 
Tarkoituksena oli viettää rauhallinen ilta kotosalla. Toisin kävi. Jäätelön ehdin syömään, kun puhelin soi ja seurakaverin itkuinen ääni sai sydämen hyppäämään kurkkuun. Hänen toinen koiransa oli hävinnyt  Soitin nopsaan Anskulle ja ei kun taas menoksi. Sami lähti fillarilla avuksi ja muutama muukin saatiin nopeasti paikalle. Meinasi siinä jo epätoivo iskeä, kun ei vielä 3,5 tunnin jälkeen ollut havainnon havaintoa. Tällä tarinalla oli onneksi onnellinen loppu ja koira löytyi kunnossa, joskin viluissaan ja peloissaan yli 4 tunnin seikkailun jäljiltä. Adrenaliini virtasi siihen malliin, että käytiin Anskun kanssa hakemassa vielä omat koirat ja tekemässä yhdessä päätä tyhjentävä "palautuslenkki". Huh huh, olipas ilta!