Kyllä menee viikot haipakkaa ja päivät sitäkin nopeemmin. Tuntuu, ettei mitään ehdi tehdä, eikä ainakaan läheskään kaikkea mitä haluaisi  Nooh kotitöistä on taas tingitty ja sen kyllä huomaa… Viikonloppuna lienee pieni ”etsi keittiön pöytä” -projekti edessä. Siis jos ehtii, jaksaa ja viitsii

 

Keskiviikkona tokoiltiin poikien kanssa hetki omalla pihalla lenkin jälkeen. Nickyn laitoin ensin sisälle odottamaan vuoroaan. Rakensin toisen ruudun umpihankeen ja toisen meidän omalle tienpätkälle. Ricolla ei mitään ongelmaa näissä, tosin näki niiden rakentamisen. ruudun lisäksi tässä osiossa Rico peruutteli. Nicky hahmotti myös ruudut ilman mitään ongelmaa  Juoksi laukalla ja ihan keskeltä ruutua. Kallistun siis tosiaan siihen, että pimeässä ei nyt hetkeen kandee ruutua ottaa.

 

Nicky jatkoi tästä hyppynoutoon. Karkasi ilman käskyä, joten kehuin vaan pienesti, mutta en palkannut. Vasta käskystä lähtemistä vahvistettiin muutama kerta ja sitten meni hienosti koko liike  Ricon hyppynouto oli taas 20 cm korkuinen ja hienosti pappa sen teki. Nyt hyppää myös automaattisesti takaisin eikä koita enää kiertää. Vähän kaukoja tehtiin Nickyn kanssa myös, mutta mä olen niissä nyt vähän sekaisin. Tätä täytyy funtsia hetki. Lopuksi taas kimppaluoksetulo, joka ihan älyttömän vauhdikas molemmilta. Tai ihan lopuksi oli kyllä lumiriehuntaa, kun kaivettiin kimpassa lumikasoja

 

Eilen oli kiiruttakin kiiruumpi. Töissä ensin monenmoista puuhaa piti saada valmiiksi kuun vaihteen lähestyessä, töiden jälkeen äkkiä koirien kanssa lenkille, jotta ehdin suihkun kautta hierontaan. Hieronnasta suoraan kauppaan ja siitä vaatteiden vaihdon ja namien pilkkomisen jälkeen vein pikapikaa yhden mapin kaverille matkalla tokottamaan Jokioisille.

 

Rico pääsi taas ensin ja pappa päätti, että tänään pidetään vaan hauskaa  Papparainen siis laittoi ihan itse ranttaliksi ja keksi liikkeisiin aivan omat variaatot. Kaukoissakin eteni ehkä jotain 5 metriä ja kun pyysin peruuttamaan, niin Ricon mielestä se oli ”kuolemaksi” ja heittäytyi kyljelleen maahan. Tähän käsky on kyllä ”pam”, joten ei se ”peruuta” ainakaan ihmisen korvaan ihan samalle kuulosta… Tällä linjalla sitten jatkettiin niitä näitä

 

Seuraavaksi pääsi jellonakoira Lucas. Voi piäni miäs, kun meinasi taas vallan ratketa liitoksistaan  Siinä on kyllä sellanen koirapakkaus, että jos itellä on murheellinen olo, niin taidan hakea Lucaksen terapiakoiraksi  Seuraamiseen kokeiltiin nyt Lucaksen kanssakin sitä, että lähden juoksemaan yhtäkkiä karkuun ja namin saa, kun saa kiinni. Tää toimi paremmin kuin hyvin. Alkoi jopa edistämään ja kontakti oli täydellinen  Tuo edistäminen ei haittaa yhtään mitään, koska tuskin sitä kisoissa silti tekee ja jos tekeekin, niin hyvä hyvä, koska se on paljon parempi kuin jätättäminen  Luoksetulossa maahan jäi runtujäljet, kun oli niin rivakka lähtö. Ruutuun karkasi ekalla kertaa ja toisellakin ampui miljoonaan. Juu ja sen verran oli motivaatio kohdallaan ja intoa piukassa, että liikkeestä maahankin oli ihan täydellinen ja pysyi, vaikka yleensä Lucaksen mielestä on tosi ällöä maata kylmässä & lumisessa maassa ajellun pyllynsä kanssa. Loppuun kokeilin vielä sivulletulon tarjoamista ja pienestä vihjeestä tuo alkoi sitä tarjoamaan ihan urakalla. Ihan sama mistä suunnasta ja hyvä kun pääsin edes siirtymään pois, kun jellona oli koko ajan täpäkkänä sivulla.

 

Nicky oli saanut autosta katsella Ricon ja Lucaksen tekemiset, joten ei siltäkään virtaa puuttunut  Ensin temppujen kautta laskettiin kierroksia sen verran, että haukkuminen loppui. Nickyn ohjelmassa oli sivulletulon tarjoamista, liikkeestä istumista, seuraamista karkuun juoksulla sekä tunnari ja paikallaolo. Sivulletuloa on alkanut kivasti tarjota jo häiriössäkin  Liikkeestä istumisen menee tosi helposti nyt maahan, joten istumista täytyy vahvistaa PALJON leikin kautta. Seuraamisessa otetaan nyt vähän aikaan pelkästään noita karkuun juoksemisia ja aina loppuun pari perusasentoa, ettei se häviä… Lisäksi ajattelun naksutella oikeaa paikkaa. Tunnarissa tehtiin ihan kisanomaisesti mun kääntymiset ja kaikki. Vähän Nicky piippasi kapuloiden vientiä odotellessaan. Annariina laittoi kapulat kisanomaiseen rinkiin ja vääriä oli tavallista enemmän ja kapulat oli aika lailla lähekkäin. Nyt Nicky lähti heti ekalla käskyllä ja haisteli tosi hyvin. Hetken haisteli kapuloita ja kun oma ei osunut kohdalle, niin jatkoi haistelua vähän kauempana. Palasi pian takaisin kapuloille ja toi oman hienosti  Tänään oli nenä koko ajan käytössä ihan älyttömän hyvin ja teki tarkkaa työtä. Tuo kauempana haistelu jäänee pian pois, kun omaa ei enää kauemmaksi piilotella ja nyt siis onnistuu ihan asfaltilla, missä on lumikerros  Loppuun taas paikallaolo Rasmuksen ja Nancin kanssa. Annariina leikki Fyran kanssa lelulla lähettyvillä ja vähän Nicky sinne välillä katseli (näin piilosta). Ei kuitenkaan mitään levottomuutta tai nousuaikeita, joten edelleen täydellistä paikallaoloa Niksulaiselta

 

Rico pääsi vielä hulluttelemaan ja pongasi Nancin noutokapulan auton vierestä ja kävi sen hakemassa pariinkin kertaan. Annariinan kanssa tehtiin vielä iltalenkki Jockis-cityssä. Paljon kiitoksia treenikamut loistavista treeneistä!

 

Tämän päivän tekemiset voisi lukea viime perjantain kohdalta  Sen verran samalla kaavalla mentiin jälleen. Töiden jälkeen Elonkiertoon äitin kanssa lenkille. Siitä Tammelaan Sami hiihtämään ja me poikien kanssa treenattiin ja lenkkeiltiin lisää. Päivän treeniteemana oli vauhti. Molempien kanssa seuraamista karkuunjuoksulla sekä samalla systeemillä luoksetuloja sekä pysähdyksillä että ilman. Tää oli hauskaa! Tällä kertaa lisähäiriönä toimi myös viereinen jääkiekkokaukalo, josta kuului melkoinen pauke kiekkojen tämähtäessä laitoihin. Viikko sitten kaukalo oli suljettu, kun se oli just jäädytetty. Hiihtämisen jälkeen Sami vaihtoi jälleen juoksukamppeet suksien ja monojen tilalle ja tuli Nickyn kanssa juosten kotiin.

 

Kyllä on kelvannut tällä viikolla nauttia ulkoilusta oikein urakalla. Lunta maassa, pieni pakkanen ja tuuletonta. Ihan loistavaa! Lähes kaikkea, mitä talvelta vaan sopii toivoa. Näin saisi jatkua vielä ainaskin 1½ kuukauden ajan. Vesisadetta ja synkkää ja mustaa keliä ei ole tippaakaan ikävä.