Juhannusaattona jatkettiin viime vuodeksi katkennutta perinnettä. Nickyn kanssa ehdittiin käydä aksakisaamassa Piikkiössä, Tuorlan Majatalon pihalla kolmena Juhannuksena. Viime vuonna ei ollu kisaavaa koiraa, mutta nyt päästin Jackyn kanssa jatkamaan iskän aloittamaa perinnettä Ilmoittautuessa oli tiedossa 3 tuomarin nimet, mutta ei tietoa siitä, kuka arvostelee mitäkin. Olin vähän pettynyt, kun juuri makseille sitten vaihdettiin niin, että hyppyrata oli ensin ja sitten vasta aksarata. Jackyn kannalta, kun toisin päin olisi ehdottomasti parempi. Sitten ilmeni, että hyppyradan tuomaroi Anne Savioja… Mulla ei todellakaan ole mitään häntä vastaan tuomarina. Oikein miellyttävä, mutta… Nickyn kanssa totesin, että hänen radoillaan on ihanneajat ihan liian tiukat meille. Tämä mielikuva pyöri päässä sitkeästi ja asennoiduin niin, että mennään hypäri ottamaan vähän niin kuin alkulämmittelynä. Siinä sitten vielä kehän laidalla yksi ja toinen kauhisteli radan ansaputkea ja vaikeaa keppikulmaa. Tuomarin puhuttelussa naureskeltiin radan ”taikuutta” kun radan pituus oli 142m, ilmoittautuneita 42 ja radan ihanneaika 42s Ja kuinkas sitten kävikään! Tehtiin Jackyn kanssa varsin siisti rata nollana läpi ja aika jotain 39 ja risat Tällä vielä sijoituttiin toiseksi Ei rata vissiin ihan kovin helppo ollut, kun nollia oli vain nuo kaksi ja tuloksiakin kaikkiaan vain kymmenkunta. Olin niiiiiiin tyytyväinen tuon radan jälkeen, ettei tosikaan Mitäänhän me ei tuolla nollalla varsinaisesti tehdä, kun nousuun tarvitaan nolla aksaradalta, mutta aina se NOLLA on NOLLA
Eilen päivällä Anja tuli koirineen meille ja ekaksi laitettiin grilli lämpimäksi ja tehtiin sapuskaa. Sen perään oli hyvä koirille tehdä hiukan hyppytreeniä ja askellusharjoituksia maahan kaadetuilla tikkailla. Ruoan hieman laskettua lähdettiin kentälle tekemään aksafiilistelyjä. Tehtiin putki-keinu-hyppy-putki-puomi rinkula. Keinun alastulolla oli nyt nami ja puomi edelleen matalilla jaloilla. Hyvä vauhti saatiin todellakin aikaan Viime aikoina olen päästänyt Jackyn aika lailla läpi kontakteilta ja nyt kokeilin sen stopata ja sinnehän se pysähtyi kuin seinään Nyt saatoin myös hokata syyn puomin suht hitaaseen vauhtiin. Olen koittanut Jackya vedättä sinne. Nyt se pääsi kertaalleen itse edelle ja menikin itse asiassa paljon paremmin ja vauhdikkaammin. Tätä pitää nyt testata, että oliko sattumaa vai ihan oikea juttu. Treenin jälkeen käveltiin vielä jäähdyttely ja sitte jäin notkumaan kentällä, kun Lotte tuli sinne Danielin kanssa. Tehtiin siitä sitten vielä uusi lenkkikin. Kentältä ajoin suoraan katsomaan meidän uutta treenikaveria, kun Ullalle saapui Juhannusaattona norwichinterrieripoikien kaveriksi kääpiövillakoira poika Tam-Best. Älyttömän reipas pentu ja niiiiiiiiin syötävän suloinen vai mitä sanotte näistä