Juhannusaattona jatkettiin viime vuodeksi katkennutta perinnettä. Nickyn kanssa ehdittiin käydä aksakisaamassa Piikkiössä, Tuorlan Majatalon pihalla kolmena Juhannuksena. Viime vuonna ei ollu kisaavaa koiraa, mutta nyt päästin Jackyn kanssa jatkamaan iskän aloittamaa perinnettä  Ilmoittautuessa oli tiedossa 3 tuomarin nimet, mutta ei tietoa siitä, kuka arvostelee mitäkin. Olin vähän pettynyt, kun juuri makseille sitten vaihdettiin niin, että hyppyrata oli ensin ja sitten vasta aksarata. Jackyn kannalta, kun toisin päin olisi ehdottomasti parempi. Sitten ilmeni, että hyppyradan tuomaroi Anne Savioja… Mulla ei todellakaan ole mitään häntä vastaan tuomarina. Oikein miellyttävä, mutta… Nickyn kanssa totesin, että hänen radoillaan on ihanneajat ihan liian tiukat meille. Tämä mielikuva pyöri päässä sitkeästi ja asennoiduin niin, että mennään hypäri ottamaan vähän niin kuin alkulämmittelynä. Siinä sitten vielä kehän laidalla yksi ja toinen kauhisteli radan ansaputkea ja vaikeaa keppikulmaa. Tuomarin puhuttelussa naureskeltiin radan ”taikuutta” kun radan pituus oli 142m, ilmoittautuneita 42 ja radan ihanneaika 42s  Ja kuinkas sitten kävikään! Tehtiin Jackyn kanssa varsin siisti rata nollana läpi ja aika jotain 39 ja risat  Tällä vielä sijoituttiin toiseksi  Ei rata vissiin ihan kovin helppo ollut, kun nollia oli vain nuo kaksi ja tuloksiakin kaikkiaan vain kymmenkunta. Olin niiiiiiin tyytyväinen tuon radan jälkeen, ettei tosikaan  Mitäänhän me ei tuolla nollalla varsinaisesti tehdä, kun nousuun tarvitaan nolla aksaradalta, mutta aina se NOLLA on NOLLA 

Jacky palkintonsa kanssa

Toisena ratana oli Leena Rantamäki-Lahtisen agilityrata. Tosi kiva rata, kuten olen aina kovasti Leenan radoista tykännyt  Radalla oli vain yksi paha kohta ja vaikka sen tiedostin, niin silti siihen karahdin  Tää oli nyt viimisen päälle niitä, mistä Nooralta sain viime keskiviikkona Koirakondiksen koulutuksessa noottia… Niin oli lahjakkaasti tissit väärään suuntaan ja ohjasin Jackyn suoraan yhden hypyn ohi. Plääh! Tästä siis ohjaajan typeryyden takia vitonen kiellosta sekä siinä säheltäessä paloi muutama sekunti yliaikaa. Nooh ehkä muistan ensi kerralla suunnata tissit paremmin rataantutustumisessa  Jacky teki mainiota työtä  Hiukan oli vauhti hitaampi aksaradalla kuin hypärillä, mutta asenne silti kivasti kohdallaan. Tosi kivat juhannusaksat oli kyllä taas. Harmi kun juhannnus on vain kerran vuodessa…

Juhannuspäivää vietettiin mökillä. Iltapäivällä hetken aikaa satoi, mutta sen ajan voi sopivasti käyttää päikkäreihin  Muuten oli kiva ja leppoisa keli koko päivän. Kameran kanssakin tuli heiluttua.

Jäljet viittaavat vahvasti siihen, että hiukan Jackya isompi karhu on käynyt etsimässä toukkia evääksi kuoren alta. Rungossa oli nimittäin muutamassa kohtaa aika messevät kynnen jäljet. Onhan se toki tiedossakin ollut, että siellä nurkilla karhu kuljeksii, mutta kyllä sinne isoon metsään kaikki sulassa sovussa mahtuu

Mun kaikista pojista räpsin erinäisiä sekalaisia kuvia

Eilen päivällä Anja tuli koirineen meille ja ekaksi laitettiin grilli lämpimäksi ja tehtiin sapuskaa. Sen perään oli hyvä koirille tehdä hiukan hyppytreeniä ja askellusharjoituksia maahan kaadetuilla tikkailla. Ruoan hieman laskettua lähdettiin kentälle tekemään aksafiilistelyjä. Tehtiin putki-keinu-hyppy-putki-puomi rinkula. Keinun alastulolla oli nyt nami ja puomi edelleen matalilla jaloilla. Hyvä vauhti saatiin todellakin aikaan  Viime aikoina olen päästänyt Jackyn aika lailla läpi kontakteilta ja nyt kokeilin sen stopata ja sinnehän se pysähtyi kuin seinään  Nyt saatoin myös hokata syyn puomin suht hitaaseen vauhtiin. Olen koittanut Jackya vedättä sinne. Nyt se pääsi kertaalleen itse edelle ja menikin itse asiassa paljon paremmin ja vauhdikkaammin. Tätä pitää nyt testata, että oliko sattumaa vai ihan oikea juttu. Treenin jälkeen käveltiin vielä jäähdyttely ja sitte jäin notkumaan kentällä, kun Lotte tuli sinne Danielin kanssa. Tehtiin siitä sitten vielä uusi lenkkikin. Kentältä ajoin suoraan katsomaan meidän uutta treenikaveria, kun Ullalle saapui Juhannusaattona norwichinterrieripoikien kaveriksi kääpiövillakoira poika Tam-Best. Älyttömän reipas pentu ja niiiiiiiiin syötävän suloinen vai mitä sanotte näistä

Eipä siinä kauaa ehtinyt kotona viivähtää, kun jo Anjan kanssa kiiruhdettiin salille ja sen jälkeen vesikävelyttämään koirat ja itse uimaan. Meidän nurkissa tehtiin koko poppoon kanssa vielä iltalenkki. Kyllä maistui uni illalla, kun sänkyyn asti ehti. Kivan puuhakas Juhannus, vaikka edelleen jäi kotihommat erittäin vaiheeseen  Ehkä niillekin vielä joskus järjestyy aikaa (eläkkeellä viimeistään...), mutta kun kaikki muu on niin paljon kivempaa.