Eilen pikkukarhulla oli ehkä tähän astisen elämänsä kivoin ja rankin päivä. Ensin päivällä mentiin Kiana-siskon kanssa jälleen Loimaalle pentukouluun. Opiskelun jälkeen suunnattiin Elonkiertoon, jonne otettiin myös äiti mukaan. Paikalle tulivat myös Kaneli-veli sekä Edu-iskä. Lähes koko perhe siis koossa.

Sää oli mitä parhain ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensin lähdettiinkin koko porukan kanssa lenkille. Micky jatkakoon tarinaa tästä itse.

Kaneli-veljen kanssa asustaa 5-vuotias Kaapo (on muuten tosi kiva pikkupoika), jolla oli ihan mahtavan ihana pipo.

Jostain syystä se vietiin meiltä aika nopsaan pois, mutta onneksi Kaapolla oli myös hanskat.

Iskäkin hengaili meidän kans.

Mitäs luulette, ollaanko sukua?

Yhdestä puskasta löyty ihan älyttömän puoleensa vetävä tuoksu ja koko meidän perheen se sinne vetikin.

Sitten me vaan juostiin ja juostiin ja juostiin.

Ja tietty myös verrattiin, kenellä on suurin suu ja hienoimmat hampaat.

Tietty noi ihmiset halus meidät istuttaa lumikasaan, että saatiin jotain perhepotretteja. Tässä mä olen mun iskän kans. Me ollaan aikas komeita!

Sitten otettiin äitikin kuvaan mukaan.

Ja sisko & veli myös.

Vasemmalta Kaneli, Kiana ja mä.

Ulkoilun jälkeen me jatkettiin vielä hengailua ja leikkimistä meidän vauvakodissa. Ja nyt muuten päästiin jo ihan leikiten sinne sohvalle, mihin kovin teki mieli jo 6kk sitten. Mulla on kyllä ihan älyttömän kiva perhe. Ja "mummolan" ihmiset, Jerry-sedän Elina, Kanelin ihmisperhe ja tietty "kasvis"-Anja ja mun oma kotiväki on ihan mahtavaa sakkia. Kyllä on käynyt pienellä koiranpojalla hyvä tuuri, kun moiseen porukkaan olen saanut syntyä. Illalla kotona tulikin uni silmään ehkä nopeimmin ikinä. Mä kuulemma ihan kaaduin lattialle niin, että tömähti. Siinä oli kiva jatkaa unen merkeissä päivän touhuja. Niiiiiiiin iso kiitos kaikille. T. Micky