Viime lauantaina oli jännä päivä, kun tämä "ulkoistaminen" sai taas uusia piirteitä. Aamupäivällä ensin Jackyn kanssa Pukon kentälle. Starttasivat Ilonan kanssa rallytokon voittajaluokassa. Vitsi miten hyvin Jacky teki! Paranee vaan kerta kerralta ja haukkuminenkin vähenee pikku hiljaa. Myös oikealla suorittaminen on parantunut paljon. Tällä kertaa jäivät kuitenkin ilman tulosta, kun tuon haukahtelun ja muutaman pikkuvirheen lisäksi tuomari rankoi pariin kertaan -10 pisteellä käännöksissä olleen pienen eriaikaisuuden takia. Vitsi miten reteenä Jacky tuli radalta pois. Kiitos Ilona jälleen karhun viihdyttämisestä.
Muutama kuva radalta sekä ratapiirros
Sitten se uusi ulkoistaminen. Jackyn suorituksen jälkeen ajoin sen kotiin ja vaihdoin Mickyn tilalle. Eija tuossa jossakin vaiheessa alkukesästä kysyi, että saisiko mennä Mickyn kanssa kisaamaan. Hiukan ensin emmin, kun se on kumminkin mun tokokoira, mutta sitten ajattelin, että entäs sitten, kun en itse tänä kesänä ole tämän käsihomman takia kisannut tokossakaan. Kolme pikaista treeniä tuo parivaljakko ehti tehdä, mutta niin vaan nappasivat tuloksen alokasluokassa. Pienellä karhulla kävi pari ajatuskatkoa ja se on niin hauska, kun ilmeestä näkee, että nyt ei tainnut mennä ihan suunnitellusti, mutta ei haittaa, jatketaan. Kiitos Eija! Saatte te toistekin mennä.
Sen verran jännitti kentän laidalla, että unohdin ottaa Mickyn suorituksesta kuvia. Vain nämä pari räpsäsin. Ja myös alokasluokan ratapiirros.
Lenkillä nappasin kuvan mun rallytokopojista sekä uusista treenivermermeistä. Hiukan hienot neonvihreät ohjatun kapulat ja MM-tiimin treenitasku
Paimennustakin on viikkoon taas mahtunut yllin yllin. Viime sunnuntaina oltiin Mannosen Peten vetämissä treeneissä. Tein kummankin kanssa häkityksiä ja häkistä poisottoa avopellolla. Sekä muistuttelua stoppien kuuntelemisesta. Jackyn kanssa oli keskiviikkona toinen startti paimennuksen 2-luokassa. Radalla oli mittaa ja tehtäviä yllin kyllin ja 30-päinen lammaslauma ohjastettavana. Hyvin mei vedettiin. Tulos tuli taas ja rata ajettua läpi, mutta ihan koulariin ei riittänyt. Ohjaaja voisi kyllä jännittää vähän vähemmän ja tehdä edes puoliksi kuten rataantutustumisessa suunnittelee... Hei aikaa on käytössä 30min ja hiukan reilu puolet vaan kulutettiin. Mikä ihmeen kiire siinä tulee, kun jännittää. Erityisen onnellinen olen poispäinajon onnistumisesta, kun saatiin kuin saatiinkin noin iso lauma työnnettyä nätisti kapeahkon "sillan" yli. Jacky ♥
Pari Nina Palmun ottamaa kuvaa kokeesta.
Micky sai olla varikkokoirana duunissa loppuehtoon Jackyn suorituksen jälkeen. Oli muuten mielenkiintoista, kun koko illan paukkui ihan urakalla, kun kyyhkystivät siinä ihan liki ja tuuli toi äänet oikeinkin hyvin laitumen suuntaan. Ei voinut Mickyä vähempää kiinnostaa. Kertaakaan ei edes viiksikarva värähtänyt saati että olisi päätään tai korviaan laukausten suuntaan kääntänyt. Hyvä näin toki, mutta samalla harmittaa entistä enemmän, että luonnetestissä tulkitsivat sen hyökkäyksen jälkeisen levottomuuden laukausalttiudeksi eivätkä ampuneet paria laukausta lisää... Mickyn kanssa oltiin eilenkin Somerolla. Nyt partisten järkkäämässä kokeessa töissä. Voi mun pientä paimenpoikaa kuinka hyvin jaksoi ihan koko illan ja teki niiiiin hienosti töitä ♥
Tarkkaavainen varikkokoira Micky ♥ Kuva Nina Palmu
Niin ja Jacky ei ollut eilen mukana Somerolla, koska sain viestin keskiviikkona illalla, että se on ilmoitettu rallytokon piirinmestaruusjoukkueeseen ja eilen oli treenit. Niinpä Jacky haettiin ja palautettiin kotiin sillä aikaa, kun me oltiin Mickyn kanssa pois. Karhu oli ollut oikein reipas eikä edes ihmetellyt järjestelyä, vaikka ei todellakaan ole moiseen tottunut. Yhden näyttelyreissun on tehnyt ilman mua, mutta muuten ei ole muiden kanssa reissaillut. En mä sitä kyllä laisin ihmettele, koska Ilona on Jackylle astetta tärkeämpi ihminen ♥
Voihan kärsimättömyys! Taas! Maanantaina olin ekan kerran fyssarin juttusilla tämän käden kanssa. Vähän reteenänsä menin, että eihän tuo nyt juurikaan ole enää turvoksissa ja kyllähän se vähän jo liikkuukin. Niinhän sitä luulis, kunnes alettiin mittailla totuuksia. Heti rystysten alapuolelta mitattuna 2cm paksumpi kuin vasen käsi. Ja onhan se peukalon ja ranteen välikin hiukan erilainen... Toisella mitalla mittailtiin liikeratojen asteita eikä kovin kummoisiin lukuihin päästy. Ihan kuulemma tilanteeseen nähden silti edelleen suht ok, mutta... Nyt lymfahoitoa, nippu jumppaohjeita ja aikaa, aikaa, aikaa ja aikaa. Noh kyllä se tästä taas, kun hetken keräilee luulojansa... Onneksi on vertaistuki Tiia. Nytkin meillä oli peräkkäiset ajat ja otettiin myös Micky ja Koda kyytiin ja ajeltiin Kupittaalle vähän treenailemaan ennen fyssaria.
Viime viikonloppuna meidän perheeseen tuli muuten myös uusi Suomenmestari. Rogainingin 24h SM-kilpailu alkoi lauantaina klo 12.00 ja päättyi sunnuntaina samaan aikaan. Sami ja Tuula taivalsivat noin 23h40min ja kilometrejä kertyi arviolta (mitään gps-laitetta ei kisassa saa olla) reilut 120km. Kun myös rasteja löytyi riittävästi, niin tuloksena oli voitto sekä sekajoukkueiden avoimessa että veteraanisarjassa. Vähän lisää tämän parin kovuudesta kertonee sekin, että olisivat myös miesten sarjassa olleet sijalla 3. Mielettömästi Onnea! Vaimon tehtäväksi jäi tuon 24h jännittämisen lisäksi pyykinpesua, rakkojen avaamista, hiertymien rasvaamista jne.
