Olipahan reissu osteopaatti Leena Piiran luo… Jo eilen illalla alkanut lumisade vain jatkui ja jatkui ja aamulla uutta lunta olikin melkoinen määrä. Pakkasin koirat autoon ja ajettiin hakemaan äiti matkaan ja vaihdettiin isän autoon, kun dieselillä kulkee vähän halvemmalla. Forssa-Somero väliä ei ollut laisinkaan aurattu ja aamutuimaan siinä kulkee ihan kiitettävästi rekkoja. Hiukan sai mennä kieli keskellä suuta, että pääsi tarpeeksi reunaan, mutta ei silti mennyt sohjon mukana ojaan.

 

Selvittiin Halikkoon ja jätin äitin sinne sisarensa luo kyläilemään ja jatkoin poikien kanssa kohti Piiran vastaanottoa. Pari kilometriä ennen perillepääsyä piti auto risteyksen jälkeen PAHAN äänen ja matka loppui siihen. Sen verran sain vielä vapaalla sen liikkumaan, että pääsin bussipysäkin reunaan sen verran sivuun, että muut mahtuivat ohi. Auto siis kävi kyllä ja vaihteetkin meni päälle, mutta eteenpäin ei päässy.

 

Ei muuta kuin soittamaan Samille, että onko tälle jotain tehtävissä. Juu ei kuulemma tien päällä ja mun taidoilla  Sitten soitto isälle, että lähdepä tulemaan mun autolla perässä. Kolmantena soitin Piiralle, että pystytkö millään noukkimaan meitä täältä tien poskesta. Tämä onneksi onnistui ja pojat pääsivät tarpeeseen tulleeseen hoitoon.

 

Rico oli ensin ja sillä oli taas ne ”normaalit” juminsa rintarangan liitoskohdassa. Etupäässä se johtuu Ricolla näin talvella varsinkin tuosta liukkaan varomisesta. Pappa oli kuitenkin muuten ihan hyvässä kunnossa

 

Nicky sitten. Voi jestas sentään, mitä yksi kaatuminen voikaan saada aikaan   Silloin vajaa pari kk sitten, kun epäilin Nickyn loukanneen nivusensa tässä kotona kuupotettuaan. Ei se sitten ollukaan nivunen. Mähän en sitä kaatumista nähnyt, kuulin vaan, että meni sisällä nurin. Oletin silloin takajalkojen levinneen sivulle, mutta oireista päätellen olikin nähtävästi kaatunut niin, että takapää oli luistanut alta suvulle ja samalla etupää kiertynyt. Lantio oli ihan jumissa ja kaatumisessa ilmeisesti kinnerkin oli saanut tälliä. Näitä vielä pahempi oli niskan jumi. Nicky parka oikein kiljaisi kivusta, kun niskaa käsiteltiin  Kaikki lukot saatiin kuitenkin auki ja nyt muutaman päivän ravilenkeillä pitäisi normaalien liikeratojen palautua.

 

Poikien hoidon aikana isä oli ehtinyt mun autolla paikalle ja jäi odottamaan omansa kanssa hinuria. Paikallinen liike sai auton heti pukille ja irronneet vetonivelen ruuvit paikoilleen. Mitä olisikaan mahtanut tapahtua, jos ruuvit olisivat irronneet 80 vauhdissa sohjoisella tiellä… Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kotiin selvittiinkin ihan ilman kommelluksia  Toivottavasti perjantainen "ihmisPiira" menee vähän helpommalla...

 

Pennut tuli vielä iltaselle mein pihalle ulkoilemaan, vaikka aika viileä ilma olikin. Meno on jo kohtalaisen vauhdikasta ja päätöntä 

 

Seuraavat poseerauskuvat taidetaan ottaa pihalla, kun se sujuu näin hyvin