Äkkiä se Kuppis-tokojen välissä oleva 2 viikkoa aina menee… Paljon ei tullut kyllä treenattua, mutta jotain pientä kuitenkin. Kaima ja tolleri-Luca tulivat meidät poimimaan kyytiin ja sitten menoksi.

 

Ensimmäisenä otettiin peruuttamista. Tämä oli Nickylle alkujaan toooosi vaikeeta, joten olen käyttänyt käsi- ja vartaloapua runsaasti. Nyt on korkea aika päästä niistä eroon ja kyllähän se Nicky ”pakitteli” ilmankin  Tässä läksynä vahvistaa pelkkää suullista käskyä ja ohjaajalle kropan hallintaa  Että miksikö tämä peruuttaminen on niin tärkeä juttu? Siksi, että jos koira kisoissa esim ruudussa jääkin liian eteen, niin yhdellä käskyllä sen saa siirtymään paremmin ruutuun.

 

Toisena seurattiin. Tai harjoiteltiin kahta ydinpointtia eli kontaktia ja paikkaa. Keskityttiin ensimmäiseen askeleeseen ja siihen, että kontakti pysyy alusta asti. Tämä oli Nickylle helppoa  Mutta sitten… Se paikka ei olekaan niin helppo… Nicky on jo perusasennossa hivenen liian kaukana. Nyt koitettiin harjoitella sitä, että Nickyn lapa tuntuu mun jalassa. Ei ole helppoa ei! Rico on aina ollut karvoistaan ihan älyttömän tarkka ja niinpä olen automaattisesti varonut myös Nickyn karvoja ja ilmiselvästi liikaa. Tässä meillä onkin työmaata ja varmaan naksulla alan työstämään asiaa kuntoon. Josko Jackylle vaikka osaisi opettaa homman suoraan oikein…

 

Temppuosiossa treenattiin paria kisoissa käypää välipalkkaa. Tässäkin toinen oli helppo, mutta toinen vaatii enemmän työstämistä. Ekana koiran piti hypätä ikään kuin vasten mutta ohjaaja väistää taaksepäin ja näin siitä tulee koiralle vain iloinen hypähdys. Nickyn olen jo aikoinaan opettanut käskyllä hyppäämään vasten, jotta sain muun päin hyppelyn pois. Tämä oli siis siinä, kunhan vaan liikuin oikeaan aikaan alta pois  Toisessa tempussa koiran pitää perusasennossa ollessaan pompata sen verran ylöspäin, että kuono osuu ohjaajan koiran pään yläpuolella olevaan avoimeen kämmeneen. Nicky koitti sitkeästi tarjota tassua ja huiski sillä kiivaasti. Otettaneen tässäkin naksu käyttöön…

 

Paikallaoloja tehtiin istuen ja maaten ja ne oli Nickyllä jälleen häiriöistä huolimatta ihan pro-luokkaa  Ensin istuminen ja siellä se istui hievahtamatta eikä sitäkään noteerannut mitenkään, kun viereinen koira käytiin vapauttamassa. Makuussa olikin häiriöö paljon, kun takana oli käynnissä jalkapallo-ottelu, edessä osa koirakoista suoritti hyppynoutoa ja temppuja ja välissä kulki myös pyörätie. Hyvin oli Nicky nytkin pysynyt. Tää on niin hianoo

 

Viimeisenä treenattiin hyppynoutoa. Tätä olinkin odottanut paljon, koska lienee meidän ihan isoin ongelma. Juu kun ohjaaja on tehnyt siitä ihan tappavan tylsää  Nyt otettiin niin, että seisoin hypyn reunassa ja heitin siitä kapulan. Apujen kanssa ohjasin Nickyn hyppäämään vinoudesta huolimatta. Tämä onnistui hyvin, mutta toisten kuolaaman kapulan ottaminen suuhun oli taas ultraällöä. Otti kuitenkin kehujen kanssa ja takaisinhyppy oli varma. Tässä pitäis nyt vaan tehdä hurjan paljon leikkien tätä hommaa. Pääpainona iloinen hyppiminen molempiin suuntiin. Lennosta uuteen suoritukseen lähetystä jne. Jo tuolla muutamalla toistolla Nickyn ilme muuttui paaaaljon paremmaksi  Ehkä tää sittenkin vois alkaa toimia…

 

Tosi kivat treenit ja älyttömästi uutta asiaa. Nyt onkin ”hikinen” 2-viikkoinen edessä, että ehditään läksyt opiskella edes johonkin kuntoon.

 

Kiitos kaima jälleen matka- ja juttuseurasta!

====================================

Niin ja eilen selvisi sekin lopullisesti, että kyllä Jacky osaa kulkea portaita  Eihän se siis ole osaamatta ollutkaan, mutta kun mä sain päähäni, ettei se voi oppia, kun ei meillä ole portaita, mitä voisi treenata… Oltiin illalla anopilla kylässä ja sinne se reippaana jätkänä tepsutti kerrostalon toiseen kerrokseen ja alaspäin myös  Nätisti ja rauhallisesti meni ja hyvin osasi hallita tassut liukkaalla pinnalla. Että se siitä ja nyt en sitä enää pohdi