Tehdääs vähän yhteenvetoa, kun on himppasen blogitus jäänyt…
 
Lauantaina 1.9. oli Christa Enqvist-Pukkila kouluttamassa tokoa Pukon kentällä. Christa on kyllä niiiiiin hyvä ja selkeä kouluttaja smiley Jackyn kanssa otin ekana liikkeenä metallin. Siinä kun siis on nyt enää yksi ongelma eli hidas meno kapulalla. Tätä alettiin työstämään niin, että nostettiin kapula korkeammalle, jolloin Jackyn oli se helpompi ottaa ja yksinkertaisesti palkka tuli vain nopeasta nostosta. Heti alkoi paraneen ja kaikki kaivamiset ja murisemiset jäi samalla pois. Mä olen siis liian kauan palkannut vain kapulan nostamista vaatimatta mitään muuta blush Nooh eiköhän tällä treenillä saada homma toimimaan taas vaan paremmin yes
 
Toisena otettiin seuraamista. Emmin kauan, että tohdinko edes näyttää, kuinka huonoa se on, mutta päätin tarttua härkää sarvista wink Christa meinasi, että suurin ongelma on se, että Jacky on turhan kaukana. Saattaa jopa olla, että kun saadaan paikka lähemmäs, poistuu muut ongelmat vähän kuin iteksiin. No nyt on taas tämänkin työstöön uusia eväitä. Jos sen ottaisi talven projektiksi oikein kunnolla. Omien vuorojen lisäksi juteltiin paljon ja paljonhan noista saa irti myös kuuntelemalla ja katselemalla, mitä muut tekee. Lopuksi otettiin vielä paikallaoloja parikin kappaletta. Ne meni Jackylta ihan ok rivissä keskellä vieraiden koirien kanssa. Kentällä siis kului koko päivä klo 9-17 ja mitään muuta vikaa ei ollut kuin huisin kylmä keli. Kaikki mukana olleet vaatteet piti pikku hiljaa päälle kiskoa ja lopulta olo oli kuin Michelin-ukolla.
 
Maanantaina 3.9. haettiin Ricon uurna kotiin. Olipas pysähdyttävä kokemus matkalla. Oltiin jo ihan lähellä Lemmikkilehtoa, kun taivaalle kohosi ihan kokonainen sateenkaari hyvin kirkkailla väreillä. Pakko oli stopata auto siihen ja napata kännykällä kuva (josta ei valitettavasti saa läheskään oikeaa käsitystä). Haettiin uurna ja lähdettiin liki samoin tein pois ja kappas ei ollut enää sateenkaaresta tietoakaan surprise
 

 
Ikävä on kova ja varsinkin usein aamulla ja illalla kurkkaan kotona työhuoneeseen, että mitäs pappakoiralle kuuluu. Siellä kun sillä oli usein tapana nukkua. No tavallaanhan se siellä työhuoneessa toki onkin Nickyn kanssa hyllyssä… Sen tiedän nyt vielä varmemmin, että ajankohta oli juuri oikea päästää pappa pois. Mä olen tyytyväinen siihen, että pystyin pysymään aiemmin tekemässäni päätöksessä, että saa lähteä vielä, kun on omilla jaloillaan ja läsnä tässä maailmassa. Rico opetti mulle niiiiiiin paljon tästä koiramaailmasta, ettei tosikaan. Luopumisen tuska on hinta siitä suuresta rakkaudesta, jonka sain. Mutta mä olen ihan varma, että vielä me nähdään heart

6.-7.9. käytiin Jackyn kanssa nauttimassa Piiran käsittelystä. Torstaina oli Jackyn vuoro Halikossa. Koska mulla oli kahden koiran aika varattuna, niin Ansku antoi Fyran mukaan papan ajan käyttämään. Jacky ja Fyra olivat taas niiiiiin onnellisia yhteisestä reissustaan heart Jackylla ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Pieni alkava lukko si-nivelessä varmaankin siitä yhdestä rähmälleen kaatumisesta, mutta sekin aukesi ihan helposti smiley Itse pääsin nautiskelemaan perjantaina Turkuun ja tarvetta tosiaan olikin. Taas oli lapojen väli ihan yhtä puuta, mutta onneksi Leenan taikasormet saavat aina taiottua sinne liikettä smiley

Sunnuntaina 9.9. oli meidän tämän vuoden viimeinen näyttely. Päivi nappasi meidät aamulla kukonlaulun aikaan mukaan ja huristeltiin Porvooseen. Tuomarina toimi Paula Rekiranta ja tiukalla linjalla mentin. Jacky loppujen lopuksi val ERI 2, SA, PU 4. Loistavaa mun karhu heart Päiville olen niiiiiin hurjan kiitollinen Jackyn hienosta handlaamisesta tänä kesänä. Uskomatonta työtä! ROP, 2xPU2, PU4, CACIB, SERT, VARA-SERT ja FI MVA. Ihan huippua!