Treenailut on jääneet ihan olemattomiin, kun on olevinaan niin kiirus, ettei jaksa ite keskittyä, vaikka koirat kyllä jaksaisikin. Töissä pukkaa päälle vuosiauditointi ym ja viime viikollakin kävin vain välillä lenkittämässä koirat ja palasin takaisin palaveriin. Toisaalta pitänee vaan olla tyytyväinen, että on töitä ja vielä kiiruskin, kun miettii kuinka monta lafkaa on tällä seudulla mennyt nurin vuoden sisällä ja kuinka paljon on työttömiä ja lomautettuja tälläkin hetkellä…

 

Huolenaihe tällä viikolla on ollut Ricon syömättömyys. Juu ei Nickykään syö, mutta se ei ole mitään uutta  Kai ne nurkissa piiiiiitkään jatkuneet juoksut ja pissaisten lumien syönti on saanut sisuskalut protestoimaan oikeaa ruokaa vastaan… Ricon käytin pe aamuna jo lääkärissä. Mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt, joten lääkärikin oli sitä mieltä, että on papalla kierrokset nousseet vähän turhan korkealle ja nyt palautuminen kestää. Soittelen kuulumisia uudelleen alkuviikosta. Tässä kun ollaan nyt vähän syyn ja seurauksen kierteessä, kun tyhjä maha pistää oksentamaan ja oksentaminen tekee huonon olon eikä ainakaan voi syödä

 

Perjantaina lähdin töistä taas ajoissa kiireestä huolimatta, jotta ehdittiin äitin kanssa Elonkiertoon lenkille valoisaan aikaan. Ihanassa pakkassäässä siellä saatiinkin lompsia ja reilun tunnin verran nautiskeltiin, kuten koiratkin  Illalla piti tehdä vähän kotihommia, mutta oikasin hetkeksi sohvalle ja heräsin niin, että hyvä kun kauppaan vielä ehdin. Taitaa olla himppasen univelkaakin kertynyt….

 

Eilen mentiin aamupäivällä Annamarian sekä Martan ja Pennin kanssa jälleen Elonkiertoon lenkille. Mun pitää alkaa varmaan maksaa sinne kohta jotain tiemaksua jo  Tehtiin metsälenkki ja peltolenkki sen päälle. Pakkasta oli kotoa lähteissä noin -17 astetta elikäs vähän sai laittaa töppöstä toisen eteen lämpimänä pysyäkseen. Sää oli kyllä vallan hieno kylmyydestä huolimatta ja aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta  Nicky ja Martta touhusivat taas ihan omiaan ja Pennin & Ricon veteraanikerho omiaan. Nämä mein veteraanit olivat niin yks yhteen pukeutuneetkin Penni punaiseen ja Rico siniseen takkiin ja molempien takeissa samansävyinen ruutuvuori. Rico kyllä turkkinsa puolesta pärjää millä pakkasella vaan, mutta tassut palelee suht herkästi, kun pakkasta on yli -15 astetta. Takki ilmeisesti sitten pitää sen verran enemmän verenkiertoa yllä, että takin kanssa ei tassutkaan palele. Kiitos, kiitos, kiitos Ypyn tytöille

 

Nicky tähyilee kalliolla

 

Martta muuttui lenkin aikana mustasta kääpiösnautserista musta-hopeaksi, kun sai huuruparran ja rintakin huurustui.

 

Penni takissaan tomerana kuten aina

 

Rico senkin hanskarosvo

 

Nicky anoo armoa Martalta ”tassuteltuaan” taas… Ei vainen. Oikeesti Nicky meni kierimään ja Martta ihmettelemään asiaa siihen viereen.

 

On NIIIIIIIN kovin kovin kivaa

 

Loppupäivä menikin Samin kanssa kyläreissussa Klaukkalassa, joten kotona oli vastassa kaksi varsin pirteää koiraa nukuttuaan hyvin päikkärit lenkin jälkeen...

 

Ei liene ihan kauhean hankala arvata, missä olin tänään lenkillä. Juup! Elonkierrossapa hyvinkin. Sama reittikin mentiin kuin eilen, mutta tänään seurana Annariina ja toinen puolikas Linikkalan jengistä, kun Lucaskin oli jälleen messissä. Lunta pyrytti jonkun verran, mutta kamera oli tietty jälleen raahattava silti mukaan. Sami vähän kotona naureskeli, kun viritin maan mainion sadesuojan kameran päälle pakastepussista ja maalarinteipistä. Kait niitä jotain oikeitakin suojia olis, mutta hyvin tuokin ajoi asiansa  Ihana ilma pyrystä huolimatta ja ennen kaikkea ihanaa, kun on lenkeillä seuraa

 

Lucasta en kyllästy kehumaan. Se on ihan älyttömän mahtava jellona. Pikkusen on äijällä välillä pitkät piuhat, mutta suurtakin suurempi sydän ja iloisesti viuhuva saparo.

 

Fyra oli tänään just sen verran sopivasti väsynyt, että malttoi pysyä hetkittäin paikoillaankin. Aikamoinen söpöläinen!

 

Fyra kävi moikkaamassa Nickyä heti samana viikonloppuna, kun Forssaan muutti ja Nicky oli Fyran ensimmäinen kontakti isoon koiraan. Kait tästä johtuen Fyra palvoo Nickyä. Ei tuo pieni penneli tiedä ollenkaan kuinka kaiken ihailunsa edes osoittaisi.

 

Rico kulki taas omia reittejään ja huolehti, että koko porukka pysyy matkassa.

 

Nickyn mielestä tänään oli ihan superhienoa juosta ja juosta ja juosta

 

Ensin vähän varovammin alas lumista kalliota…

 

… ja sitten turkki hulmuten

Kiitos Jengiläiset taas ja jälleen

 

Koirat nauttivat näistä kaverilenkeistä vähintään yhtä paljon kuin omistajakin. Se on hauska nähdä, kuinka selvästi innoissaan kaikki käyvät moikkaamassa toisiaan, kun autosta pääsevät ja sitten leikitään ja kirmaillaan varsinaisen lenkkeilyn ja haistelun lomassa.